Teksti Annuli Perheentupa

Piirrokset Mike Swantak

Valo on niitä perusasioita, joihin valitettavan usein tulee kiinnittäneeksi huomiota vasta sitten, kun sitä on liian vähän tai liikaa. Sekä liian hämärä että hyvin kirkas valo haittaavat värien ja yksityiskohtien näkemistä. Lisäksi häikäisy rasittaa silmiä. Siksi suoraa kirkasta valoa ja voimakkaita heijastuksia tulisi aina välttää. Lasten silmät ovat vielä alttiimpia häikäisyn haittavaikutuksille kuin aikuisten, ja iän lisääntyessä ja näön heikentyessä valontarve kasvaa. Valaistus kannattaakin suunnitella niin, että se sopii myös lapsille ja heikkonäköisille. Epäsuora valaistustekniikka perusvalon lähteenä on hyvä valinta.

Valon määrä ei ole ainoa hyvän näkemisen edellytys. Viime aikoina on yhä enemmän alettu puhua myös valon laadusta. Kodin valaistusta mietittäessä pitäisikin pyrkiä mahdollisimman hyvään valoon. Värit toistuvat parhaiten, jos huoneen valaistus on mahdollisimman paljon luonnonvalon kaltainen. Jos valon värijakauma, spektri, on epätasapainossa, näköaistimus häiriintyy.

Tavallinen loistelamppu ja hehkulamppu sisältävät vain osan valon spektristä. Puhutaan valon värilämpötilasta, joka on loistelampulla yleensä viileä ja hehkulampulla lämmin. Halogeenin valo on valkoista verrattuna edellisiin, mutta luonnonvalon rinnalla kellertävää. Silmät rasittuvat myös silloin, kun eri värilämpötiloja sekoitetaan samassa huoneessa. Valon värinä tai vilkkuminen rasittaa silmiä ja keskushermostoa. Tämä koskee erityisesti perinteisiä loistevalaisimia. Uusissa, elektronisilla liitäntälaitteilla varustetuissa loistelampuissa ongelma on saatu poistetuksi.

Ennen kaikkea hyvä valo on kuitenkin sitä, missä kukin itse parhaiten tuntee viihtyvänsä. Henkilökohtaiset mieltymykset vaihtelevat – yksi pitää eniten kirkkaasta valaistuksesta, toinen nauttii hämärästä, lämpimänsävyisestä valosta. Valaistus on myös mieliala- ja tunnelmatekijä, ja valon tarve vaihtelee tilanteesta toiseen. Hyvä valo on muunneltavissa tarpeen mukaan.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Lähtökohtana on tuoda valoa kaikkiin kodin oleskelu- ja kulkutiloihin, jotta liikkuminen ja toimiminen olisi mahdollista. Ensin kannattaa miettiä, missä valoa tarvitaan eniten käytännön syistä, missä on tarkoitus oleskella, työskennellä tai ruokailla sekä mitä mahdollisia erityistarpeita kodissa on – tehdäänkö siellä tarkkuutta vaativaa työtä, asuuko siellä lapsia tai heikkonäköisiä ja niin edelleen.

Ikkunoiden sijainti ja suunta on otettava huomioon. Luonnonvalo on merkittävin yksittäinen valaistuksen osatekijä – sekä hyvässä että pahassa. Peileillä ja lasitiiliseinillä voidaan lisätä valon- ja tilantuntua asunnon pimeissä osissa. Liikaa valoa ja vastavalohäikäisyä voidaan hajottaa ja pehmentää kaihtimilla ja verhoilla. Pohjoiseen antavissa huoneissa valo on viileää ja sinertävää, etelään antavissa kullansävyistä.

Etenkin vanhoissa asunnoissa sähköpistokkeiden määrä on usein ensimmäinen pullonkaula valaistusta suunniteltaessa. Sähköasennuksia on monesti lisättävä. Tilanne on valitettavan usein sama uusissakin asunnoissa. Pistokkeet saattavat myös olla hankalissa paikoissa. Esimerkiksi kattolampun pistokkeet ovat yleensä keskellä kattoa, vaikka esimerkiksi ruokapöydän sijoittamisen kannalta muu paikka olisi toimivampi. On myös varmistettava, että talon sähkönousut riittävät. Asennus- ja korjaustyöt kuuluvat aina ammattilaiselle.

Myös sisustuksen värit vaikuttavat asunnon valaistukseen. Vaaleat värit pinnoilla, huonekaluissa ja tekstiileissä heijastavat valoa, kun tummat tuntuvat suorastaan imevän sitä. Myös tyyliseikat täytyy ottaa huomioon. Antiikkikalusteilla sisustettu koti vaatii erilaista valaistusta kuin moderni.

Jos valaistuksen suunnittelu ja toteutus ei tunnu omin voimin onnistuvan tai jos valaistustarpeisiin vaikuttavat erityiset tekijät, kuten vammat, kannattaa harkita kääntymistä valosuunnittelijan puoleen. Se voi ajan mittaan osoittautua kustannuksia säästäväksi ratkaisuksi.

Valolla voidaan korostaa asunnon tyyliä, tuoda esille tai kätkeä haluttuja kohteita, rajata tiloja tai luoda tunnelmaa. Hyvä valaistus voi tehdä tylsästäkin huoneesta erikoisen. Jo yhden valaisimen avulla huoneen luonnetta voi muuttaa selvästi.

Jotta saisi käsityksen eri mahdollisuuksien valtavasta määrästä, kannattaa viedä useita siirrettäviä valaisimia pimeään huoneeseen ja kokeilla niitä eri paikoissa ja eri korkeuksilla. Näin huomaa helposti, miten huoneen ulkonäköä voi muuttaa valaistuksen avulla. Myös vaikutelmaa huoneen mittasuhteista voidaan muuttaa valon ominaisuuksien avulla. Valo luo tilan vaikutelmaa. Esimerkiksi kattoa voi kohottaa ”maalaamalla” sen pehmeällä valolla. Korkean tilan saa kodikkaammaksi sijoittamalla valaisimet mahdollisimman alas. Pienen huoneen saa vaikuttamaan suuremmalta suuntaamalla valaisimet ylöspäin, sillä katosta ja seinistä heijastuva valo tuntuu laajentavan tilaa.

Koska valaistuksen tarve vaihtelee vuoden- ja vuorokaudenaikojen sekä tilanteiden mukaan, valaistuksen pitäisi olla muunneltavissa. Useiden erillisten valaisimien ja himmentimien käyttö lisää mahdollisuuksia mukauttaa valo-olosuhteita tarpeen mukaan. Erilaiset ohjausjärjestelmät mahdollistavat monimutkaisimmillaan liiketunnistimien, hämäräkytkimien, kauko-ohjainjärjestelmien ja ennalta ohjelmoitujen valaistustilanteiden käytön. Myös lämmitystekniikan voi kytkeä niihin siten, että valojen ollessa päällä pudotetaan lämmitystehoa.

Valaistus voidaan jakaa tehtävän mukaan karkeasti neljään perusryhmään: yleis-, paikallis-, kohde– ja koristevalaistukseen. Valaisimien valinta kannattaa aina aloittaa selvittämällä ensin, mihin perusryhmään kuuluvia valaisimia mihinkin tilaan tarvitaan.

Kun valaisimien tehtävä on tiedossa, kannattaa miettiä, tarvitaanko kiinteitä vai liikuteltavia valaisimia. Seinälamput, uppovalaisimet, riippuvalaisimet ja plafondityyppiset valaisimet ovat kiinteästi asennettavia. Ne soveltuvat parhaiten yleisvalon lähteiksi. Siirrettäviä valaisimia ovat erilaiset pöytä– ja jalkalamput sekä nipistimillä varustetut hyllyyn kiinnitettävät valaisimet. Niitä on helppo siirrellä tilanteen mukaan tai sisustuksen muuttuessa. Näiden kahden välimuotona voidaan pitää kiinteään kiskoon asennettavia suunnattavia valaisimia.

Valaisimen tyylin täytyy olla sopusoinnussa muun sisustuksen kanssa. Kannattaa aina muistaa kohtuus ja pyrkiä mieluiten yksinkertaiseen ja pelkistettyyn tyyliin. Kovin erikoisen tai trendikkään valaisimen hankkiminen saattaa ostohetkellä tuntua houkuttelevalta, mutta olisi hyvä miettiä, jaksaako sitä katsella vielä vuosienkin kuluttua.

– valo on lämminsävyistä, kellertävää

– helposti saatavilla

– hinnaltaan edullisia

– kuluttavat paljon sähköä (5-kertaisesti loistelamppuun verrattuna

– lyhytkestoisempia kuin muut lamput (käyttöikä noin 1 000 tuntia)

– palavat melkein loppuun asti samalla kirkkaudella

– kuumenevat käytössä, minkä tosin voi hyödyntää lämmityskuluissa

– kestävät huonosti tärinää

– voidaan himmentää

– tunnelmavalon luojina mainioita

– valo on kirkasta, mutta ”kelmeää” (vihreä hallitsee spektrissä)

– myös laajaspektrisiä tarjolla

– paljon valoa pienellä energiamäärällä (viidennes hehkulampun kulutuksesta)

– pitkäikäisiä (käyttöikä noin 8 000 tuntia)

– lampun tuottaman valon määrä laskee tasaisesti iän myötä

– eivät kuumene

– hyvä tärinänkesto (sopivat esim. tuulikaappiin)

– vanhoilla liitäntälaitteilla varustettujen valo värisee

– käytöstä poistettu loistelamppu on ongelmajätettä

– himmentimiä ei voi käyttää

– kierrekantaiset sopivat tavallisen hehkulampun tilalle

– sopivat tiloihin, joissa tarvitaan paljon valoa ja joissa valoa poltetaan pitkään

– valo on kirkasta, valkoista

– hyvät värintoisto-ominaisuudet

– pienijännitehalogeenien wattiteho on alhainen, säästävät energiaa

– saattavat häikäistä, sijoitettava ja suunnattava huolella

– kirkas kapeahko valokeila saattaa aiheuttaa heijastuksia (tiskipöydästä, keraamisesta liedestä, kattilasta jne.)

– valomäärään vaikuttaa sekä lampun teho etä avautumiskulma

– tarvitsevat muuntajan, jonka sijoittaminen pitää ottaa huomioon

– markkinoilla monenlaatuisia lamppuja – halvimmat eivät välttämättä ole kovin kestäviä

– kuumenevat

– voidaan himmentää

– käytetään kiskovalaisimissa, upotettuna ja irtovalaisimissa

Valaistuksen osuus taloussähkön kulutuksesta on noin viidennes. Hehkulamput kuluttavat sähköä lampputyypeistä kaikkein eniten, mutta toisaalta niiden lämpösäteily vaikuttaa lämmityskustannuksiin. Valoja ei kuitenkaan ole syytä turhaan polttaa tyhjissä huoneissa. Myös loistelamppu kannattaa sammuttaa, jos on poissa yli kymmenen minuuttia. Vanha uskomus, että loistelamput kuluvat, jos ne sammutetaan, ei pidä paikkaansa.

Likaiset ikkunat vähentävät päivänvalon määrää, joten keinovalaistuksen tarvetta ja sähköä voi säästää pitämällä ne puhtaina. Myös valaisimet kannattaa puhdistaa, sillä likainen lamppu ei valaise kunnolla. Pöly ja lika loisteputkissa voi alentaa valaistustasoa jopa 20 prosenttia.

Asiantuntijoina toimivat Taisto Palonen ja Lauri Pimenoff Laatuvalosta ja Ilkka Pekanheimo AD-Luxista.

Nicholas Barnard: Kodin suuri sisustus- ja remonttikirja (WSOY 1996)

Lorrie Mack: Pienten tilojen sisustaminen (Karisto 1988)

Siân Rees: Kodin valot (Tammi 2001)

Seppo Rihlama: Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa (Rakennustieto 2000)

Sirkku Uusitalo: Koti kauniiksi (Gummerus 1996)