Ruusuhärmä

Ruusuissa esiintyvien kasvintuhoojien suuri määrä saattaa äkkiseltään kauhistuttaa. Toisaalta, vaikka ruusuilla onkin enemmän kasvitauteja ja tuholaisia kuin monilla muilla pensaskasvisuvuilla, ne eivät ole ylipääsemätön este ruusujen kasvattamiselle. Tuhot ovat Suomessa useimmiten paikallisia ja satunnaisia. Altteimpia vahingoille ovat ryhmä- ja köynnösruusut, mutta pensasruusujen hoitajalle aiheutuu sen sijaan vain vähän murheita kasvitaudeista ja tuhoeläimistä.

Kun ruusuille annetaan mahdollisimman hyvät kasvuolot, ne pystyvät vastustamaan tauteja ja tuholaisia eivätkä pienet vauriot haittaa pensaiden kasvua. Ruusut eivät saa kärsiä ravinteiden tai veden puutteesta. Tosin kasvukauden sääolot saattavat tehdä tepposensa, esimerkiksi lämmin kevät edistää suurten tuholaiskantojen kehittymistä. Niinpä joinakin vuosina kasvintuhoojat voivat vaivata ruusuja erityisen ankarasti, ja tauteja ja tuhoeläimiä joudutaan torjumaan jopa ruiskutuksin.

Pihapuutarhurin on syytä valita ruiskuunsa mahdollisimman myrkyttömiä aineita, niin itsensä kuin luonnonkin takia. Tuhoeläinten torjunnassa tavallisella mäntysaippualla ja pyretriini-valmisteilla päästään jo pitkälle. Kasvitautien torjunta on hankalampaa, mutta niitä voidaan koettaa ehkäistä ennalta monin keinoin, mm. valitsemalla ilmava kasvupaikka.

Muutaman ruusuntaimen kasvattaja hoitaa ruiskutukset vaikkapa aerosolisuihkeella, mutta jos ruusuja on paljon, tarvitaan ruisku. Ruiskuihin on hyvä käydä tutustumassa kaupoissa. Halvimpia ovat pienet käsiruiskut (pulloruiskut) ja paineruiskut. Jos talossa on hedelmäpuiden ruiskutuksia varten reppuruisku, sitä voidaan tietysti käyttää myös ruusujen käsittelyyn. Ruiskuista ja kasvinsuojeluaineista saa tietoja ja esitteitä alan liikkeistä.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Suomalainen ruusukirja (© Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009, ISBN 978-951-31-4793-8). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.