Jos mansikkamaa on perustettu edellisenä vuonna, ravinteita ei tarvitse toisena vuonna vielä antaa. Lannoitus aloitetaan vasta kolmantena vuonna. Mansikka kuluttaa verraten vähän ravinteita ja sen lannoittamisessa täytyy olla varovainen. Liikaa lannoitetusta kasvustosta tulee ylirehevä, kukkia kehittyy vähän ja marjoista tulee vetisiä ja huonosti säilyviä. Lisäksi liian tiheäksi kasvaneessa kasvustossa leviävät sienitaudit. Etenkin harmaahomeesta saattaa tulla ongelma.
Sopivia mansikkalannoitteita ovat moniravinteiset puutarhalannoitteet ja eräät erityisesti mansikalle kehitetyt lannoitteet. Runsastyppisiä lannoitteita on vältettävä. Keväällä annetaan niukkatyppisiä lannoitteita, esimerkiksi Puutarhan Ylannos 2:ta. Jos kasvusto on edellisenä vuonna ollut kovin rehevä, voidaan keväällä antaa pelkästään PK-lannosta, jossa on vain nimellisesti typpeä. PK-lannos on syyslannoite, jota käytetään mansikan lannoittamiseen sadonkorjuun jälkeen. Lannoitteita annetaan yhteensä 30-50 grammaa neliömetrille tai noin 0,5-1 desilitraa rivimetrille. Kateviljelyssä rakeiset lannoitteet ripotellaan suoraan mansikkapehkojen päälle joko käsin tai varovasti kastelukannusta. Sadevesi liuottaa ne siitä juuristoon. Riviväleihin lannoitteita ei kannata levittää, koska siitä hyötyisivät vain rikkakasvit.
Osan lannoitteesta voi antaa vasta sadonkorjuun jälkeen syyslannoituksena. Sopivia syyslannoitteita ovat Kemiran PK-lannos ja Kekkilän mansikkalannoitteet.
Kastelu
Jos taimet on istutettu muovilla katettuun penkkiin, kastelutarve ei ole niin suuri kuin avoviljelyssä. Muovi säilyttää hyvin maan kosteuden. Jos kevät on kovin kuiva, kastelu on tarpeen. Yleensä mansikkaa kastellaan liian myöhään, silloin kun raakileet jo kasvavat ja satokausi lähestyy. Jotta kastelusta olisi jotain hyötyä, se on tehtävä melko aikaisin keväällä, jo ennen kukintaa ja heti kukinnan jälkeen. Kukinnan aikana kastelua on vältettävä, jotta harmaahomeitiöt eivät pääsisi saastuttamaan kukkien terälehtien kautta kukkapohjusta ja lopulta sitten koko marjaa.
MAINOSMansikan juuret ulottuvat melko syvälle, maalajista riippuen jopa 60-80 senttiin saakka. Siksi vettä on kerralla annettava niin paljon, että maa kastuu kunnolla juurten kasvukerrosta myöten. Vähäisestä pintakastelusta ei ole mitään hyötyä. Mansikat kannattaa kastella illalla, kun ilmankosteus on suurempi kuin päivällä ja haihtuminen vähäisempää.
Sadonkorjuun jälkeen mansikkamaata ei enää tarvitse kastella, koska sadanta on muutenkin yleensä riittävä. Mansikka kehittää silloin seuraavan vuoden kukka-aiheet, ja aurinkoinen, lämmin sää on silloin edullista mansikan kehitykselle.
Artikkelin sisältö on ote kirjasta Kotipuutarhan hedelmät ja marjat (© Meeri Saario ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008 ISBN 978-951-31-4147-9). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.
Lisätietoja: www.tammi.fi
MAINOS
