Sonjan palsta – Kauniit ja kestävät maatiaisperennat

Perinneperennoiksi kutsutaan monivuotisia kukkakasveja, joita on meillä kasvatettu kymmeniä, jopa satoja vuosia. Tuona aikana ne ovat osoittautuneet oloissamme kestäviksi ja kovia talviamme sietäviksi. Lajit ovat yleensä luonnonlajeja tai vain vähän jalostettuja ja vaatimattomia maan sekä ravinteiden suhteen.

Kestävät kaunottaret

Maatiaisperennat sietävät jalostetumpia kasvikumppaneitaan paremmin tauteja, rikkaruohojen kilpailua ja tuholaisten hyökkäyksiä. Nämä ominaisuudet ovat tehneet perinneperennoista haluttuja – kukapa ei tahtoisi vuosi toisensa jälkeen uskollisesti kukkivaa perennaa. Yleensä ne myös leviävät helposti, joten istutuksen taantumisesta ei ole pelkoa. Perinneperennojen kestävyydestä kertoo sekin, että ne kukoistavat jopa vuosikymmeniä vanhoissa, hoitamattomissa puutarhoissa ja kukkivat sielläkin, mistä talo on jo aikoja sitten purettu.

Helppohoitoista kiireiselle

Suosituimmat maatiaisperennat ovat mm. päivänlilja, ukonhattu, päivänkakkara, varjolilja, myskimalva, erilaiset pionit ja kellokukat. Ruskoliljan oranssit kukinnot ovat tuttu näky vanhoissa puutarhoissa, ja kultapallon keltaiset pampulat ilahduttavat loppukesästä syksyyn. Mummolan pihassa kukkineet palavarakkaus, harmaamalvikki ja särkynytsydän sopivat hyvin moderniinkin puutarhaan ja helppohoitoisina kiireiseenkin elämänmenoon.

Pappiloiden puutarhoista torppien pihoille

Perinneperennoja kasvatettiin aluksi pappiloiden ja kartanoiden kukkapenkeissä, ja sieltä ne siirtyivät maalaistalojen pihoille tavallisenkin kansan iloksi. Samalla tavalla nämä perennat kulkeutuvat puutarhasta toiseen edelleenkin: äidiltä tyttärelle, ystävältä toiselle. Monessa kotipuutarhassa kasvaa perenna, jolla on takanaan pitkä, usein koskettavakin tarina.

Teksti: Sonja Lumme, kuva: Arne Nylander