– Talon tiiveyttä mitataan neliportaisella asteikolla, ja pudotus esimerkiksi nelosesta kolmoseen merkitsee viiden prosentin säästöä energiankulutukseen. Tiiveysluokalla on rakennuttajalle suuri merkitys, sillä energiankulutuksessa voi olla jopa 20 prosentin ero suuntaan tai toiseen, muistuttaa Jämerän johtaja Juha Halttunen.
Haussa yhtenäinen energiatehokkuusluokittelu
Rakennuttaja voi suunnitteluvaiheessa vaikuttaa sataprosenttisesti talonsa energiatehokkuuteen, ja suomalaiset ovatkin hyvin tietoisia mahdollisuuksistaan. Halttusen mukaan ollaan kuitenkin hakoteillä, jos keskustelu energiatehokkuudesta pyörii vain rakennusharkkojen energiatiiveydestä kertovan u-arvon ympärillä.
– Talon seinien läpi kulkevan energian määrän merkitys koko talon energiatehokkuuteen on vain noin 15 prosenttia, ja loppu on kiinni kokonaisuudesta. Keskustelu keskittyy pitkälti u-arvoihin ehkä siksi, että ne ovat kuluttajalle helppo asia mieltää, Halttunen pohtii.
MAINOSHalttusen arvion mukaan kuluttajat eivät saa pientalorakentamisen energiatehokkuudesta kaikkea tarvitsemaansa tietoa. Alalla ei ole yhtenäistä sovittua järjestelmää, jonka mukaan kuluttajalle annettaisiin tietoa markkinoinnissa.
– Rakennusalalle pitäisi löytää samanlainen järjestelmä kuin esimerkiksi kodinkoneissa, joiden energiatehokkuusluokka ilmoitetaan kirjainkoodeilla asteikolla A-G. Kun käytössä on yhtenäinen luokittelu eikä vain yksittäisten osatuotteiden ominaisuuksia, kuluttaja pystyy parhaiten vertailemaan, mikä on energiatehokkain vaihtoehto.
Liika tiiveys altistaa kosteusvaurioille
Vaikka suunnittelu- ja rakennusvaiheessa pyritäänkin mahdollisimman tiiviiseen lopputulokseen, talosta voi rakentaa myös liian tiiviin. Niin sanotussa pullovaikutuksessa liika tiiveys huonontaa huoneilmaa, saattaa altistaa kosteusvaurioille sekä tekee jäähdyttämisen hankalaksi.
– Rakennuttajan ei tarvitse lähtökohtaisesti pelätä kosteusriskiä, mutta lisäeristäminen luo aina mahdollisuuden kosteuden kertymiselle ja erilaisille rakennusfysikaalisille poikkeamille. Esimerkiksi meidän käyttämämme siporex on kuitenkin hengittävä materiaali: lämpö kulkee yksiaineisessa materiaalissa eri tavalla, jolloin materiaali säätelee sekä kosteutta että lämpöä, eikä kosteuspisteitä pääse kertymään seinään, Juha Halttunen kertoo.
MAINOSHalttunen kuvailee siporexista rakennettujen tai muiden massiivitalojen lämmönvarastointiominaisuuksia samanlaisiksi kuin takassa. Talon seinät varastoivat lämpöä ja tarpeen tullen luovuttavat sitä talon sisään.
– Siporex on keinotekoisesti tehtyä luonnonkiveä, jossa on hiekkaa, vettä, sementtiä sekä metalliteollisuudelta jäävää kuona-ainetta. Se muistuttaa ominaisuuksiltaan lähinnä laavakiveä, mutta siinä on betonin lujuus. Myös rakennusvaiheessa ylijäävä materiaali pystytään hyödyntämään, sillä se voidaan murskata tienpohjan täytteeksi, Halttunen kuvailee.
