Tommin piha uusiksi

Teksti ja piirros Hanna Hentinen

Väljyys, täysikasvuinen puusto ja kookkaat pensaat ovat yhteisiä tekijöitä rintamamiesmallisten talojen pihoilla. Rakennuksia on ehditty vuosikymmenien kuluessa kunnostaa useaankin otteeseen, ja pihatkin ovat kokeneet monia muodonmuutoksia. Asukkaiden nuorentuessa kasvimaat ovat pienentyneet ja vanhanajan kukkapenkit kadonneet. Rehevässä kasvupaikassa piha on kenties kasvanut umpeen, karummalla paikalla vain voimakkaimmat kasvit ovat jääneet henkiin. Moni vanhan talon ostaja miettii, mitä pihalle tulisi tehdä, jotta se täyttäisi perheen tarpeet ja olisi helppohoitoinen.

Tommin piha on kuivalla hiekkaharjulla. Pihalla kasvaa vanhoja koivuja, mäntyjä, vaahteroita ja omenapuita. Maaperässä ei ole paljon ravinteita, ja suuret puut ovat vieneet voiman nurmikolta ja pensailta. Sisääntulopihan sorakentällä kasvaa ryhmä komeita mäntyjä. Etupihalla kasvaa kaksi vanhaa omenapuuta ja niiden välissä sinnittelee kaunis pioni. Seinänvierellä kasvaa kieloja muistona paikalla olleesta mäntykankaasta. Oleskelupihan puolella on kaksi suurta vaahteraa ja omenapuu sekä muutama mänty. Pihaa ympäröi matala puuaita.

Tommi haluaa pihasta toimivan, helppohoitoisen ja rakennuksen henkeen sopivan. Ajotien ja kulkuväylien pinnaksi hän ehdotti kaunista betonista antiikkikiveä, joka muistuttaa vanhoja graniittikiviä. Autoille hän haluaa riittävästi tilaa, muuten pihan kunnostus halutaan tehdä hienovaraisesti vanhaa kunnioittaen.

Sisääntulotietä reunustavat puuparrut poistetaan ja tie autotallille linjataan uudestaan kaarevaksi. Koko sisääntuloalue kivetään antiikkikivellä. Kivien ladontasuunta pidetään koko ajan samana, vaikka alueen muoto on reunoiltaan kaareva. Suurien mäntyjen juuret kasvavat niin pinnassa, ettei niiden lähiympäristöä voi päällystää betonikivillä. Mäntyjen ympärille rakennetaan vihreät saarekkeet matalista maanpeittopensaista. Pyöreäreunaiset saarekkeet ovat keskiosiltaan noin 30 senttiä betonikivipinnan yläpuolelle. Tällöin ne näyttävät aivan kivipinnasta nousevilta pikkusaarilta. Maanpeittopensaiksi istutetaan kääpiökatajaa ja pikkuherukkaa, molemmat kuivan paikan kasveja. Kataja on tummanvihreä ympäri vuoden ja pikkuherukka saa upean punaisen syysvärin.

Osa etupihan nurmikosta on niin kulunut, että se uusitaan siirtonurmikolla. Vanhan nurmikon pinta poistetaan ja tilalle tuodaan hyvää kalkittua ja lannoitettua kasvualustaa noin 20 sentin kerros. Samassa yhteydessä mitataan uusien omenapuiden paikat ja niille kaivetaan 60 senttiä syvät, metrin levyiset istutusalueet, jotka täytetään uudella kasvualustalla. Puita ei saa istuttaa liian syvään, vaan mieluummin niin, että maanpinta jää loivaksi kumpareeksi.

Autotallin edustalle rakennetaan istutusalueet reheville perennoille. Perinteiset ukonhatut ja kestävät tarhapäivänliljat näkyvät päärakennuksen terassille ja koko oleskelupihalle. Oleskelualueen terassi ympäröidään pioni- ja köynnöskuusama-istutuksella.

MAINOS MAINOS LOPPUU

Pihaa ympäröivä aita on ehjä ja asiallinen mutta karu, eikä se anna näkösuojaa oleskelupihalle. Niinpä aidan eteen istutetaan perinteisiä pihasyreenejä. Tontin nurkalla syreenit istutetaan kaareksi, jolloin ne muodostavat suojaisan kulmauksen oleskelupaikalle.

Syreenejä varten kaivetaan noin 60 senttiä leveä ja syvä yhtenäinen oja, joka täytetään kasvualustalla. Taimet istutetaan metrin välein. Syreenien eteen istutetaan kymmeniä narsissin sipuleita niin, että keväällä keltainen narsissinauha kiertää koko oleskelupihaa.
Vanhan aidan vierellä kasvaa kaksi kaunista pihlajaa, jotka säästetään. Niiden eteen tai alle ei istuteta mitään. Kun syreenit kasvavat niin korkeiksi, että niiden yli ei enää näe, pihlajien kohta jää avoimeksi ja siitä voi seurata rauhallisen kyläraitin menoa.

Etupihalla puuaidan eteen istutetaan kestävää valkokukkaista virpiangervoa ja sisääntulotien reunaan näyttävä pionipenkki.