Uusiseelantilainen lankaköynnös ja vihreän viidakkokodin salaisuus

Kantelin juuri ennen ensimmäisiä pakkasia huonekasvit pihalta sisälle ja totesin, että vihreän viidakkokodin salaisuus ei välttämättä ole suurissa taidoissa ja hyvässä huolenpidossa tai lajien runsaudessa. Tärkeintä on purkkien määrä ja lajien helppous.

Kun on monta isoa rahapuuta, kliiviaa, lehtikaktusta ja talvikaktusta samassa valoisassa tilassa, niin kyllä riittää kukintaa ja niskaa kutittavia lehdenkärkiä.

Uusiseelantilainen lankaköynnös

Uusin jäsen helppojen kasvien kokoelmassani on uusiseelantilainen lankaköynnös (Muehlenbeckia complexa). Se näyttää löyhältä lankavyyhdeltä, jossa on harvakseltaan kynnenkokoisia lehtiä.

Kasvi tuli pääsiäiskorin koristeena ja viihtyi porraspuulla yökylmiin saakka melkein pelkällä kehumisella. Kasvikirjojen kuvissa lankaköynnös on usein kasvatettu rautalankakehikkoon – sydämen tai pallon muotoon – ja koska se on nopeakasvuinen ja sietää hyvin leikkausta, se soveltuu hyvin myös topiariaan.

Talven yli annan sen rönsyillä kopassaan, mutta keväällä saatan vääntää sille tiukat raamit rautalangasta.

Lue myös muut marraskuun vihervinkit

Koristekasvien peittelemisen vaikeudesta >
Viiniköynnösten leikkuun aika >
Talventörröttäjät – ja tee ainakin tämä marraskuussa >
Idea – helppo kranssipohja >