Osallistu ja voita LAPETEK LUKA 6 -komposiittiallas sekä LINA-A-hana
Syksyllä voi istuttaa puutarhaan lähes mitä vain kasveja, kunhan lämpöä riittää – kosteutta syksyllä yleensä kyllä piisaa. Istuttaminen syksyllä on monelle mahdollisuus esimerkiksi parannella kesän kuivattamaa puutarhaa tai pohjustaa seuraavan kesän kukkaloistoa.
Istutuksen oikeaa ajankohtaa säätelee maan jäätyminen. Mitä aremmasta lajista on kysymys, sitä enemmän sille on varattava aikaa juurtua ennen maan jäätymistä. Astia- ja paakkutaimia voi istuttaa siihen asti, kun maa alkaa routia, ja kestäviä maatiaisperennoja voi siirtää maan routaantumiseen saakka.
Puita ja pensaita voi istuttaa niin kauan, kuin maa on sula, eli jopa marraskuulle Etelä-Suomessa ja lokakuulle pohjoisemmassa. Syksytaimet innostuvat keväällä aikaiseen kasvuun kyetessään hyödyntämään kevätkosteuden heti roudan sulettua.
Syyskesä on myös parasta aikaa jakaa perennoja, jotka ovat kukkineet jo keväällä ja alkukesällä. Kukkapenkkiä voi myös täydentää uusilla perennoilla tai pistää multaan kukkasipuleita kevättä odottamaan.
MAINOSJotta kasvit viihtyvät ja istuttaminen syksyllä onnistuu, niille tulee valita sopiva istutuspaikka: osa kasveista menestyy auringossa ja osa taas varjossa. Useimmalta pihalta löytyy sekä paahdetta että auringonsuojaa – ja vaikka kuinka yrittäisi, auringonvaloa janoava kasvi ei menesty varjossa.
Taimet kastellaan hyvin ennen istutusta, eikä kasvi saa olla nuutunut istutushetkellä. Jos taimet joutuvat odottamaan istutusta, ne kannattaa siirtää varjoon – syksylläkin aurinko paahtaa monesti kuumasti.
Istutuksen jälkeen taimelle annetaan riittävästi vettä: köynnöksille 10 litraa, pensaille 20 litraa ja puille 30–40 litraa. Loppukesällä ja syksyllä istutettavia taimia ei tarvitse kastella yhtä paljon kuin kevättaimia, mutta syksylläkin kastelua jatketaan istutuksen jälkeen vähintään kerran viikossa.
Useimmat astiataimet istutetaan niin, että paakun yläreuna peittyy mullan alle.
MAINOSVartetut pensas- ja ryhmäruusut sekä isokukkaiset jalokärhöt istutetaan kuitenkin aina selvästi syvemmälle kuin paakun yläreunaan, sillä paksu maakerros suojaa juuristoa pakkaselta. Puiden tyven levein kohta jätetään maanpinnan yläpuolelle.
Ruusuilla oksien haaroittumiskohta jätetään jopa parikymmentä senttiä maanpinnan alapuolelle. Jalokärhöt istutetaan vieläkin syvemmälle varsinkin Pohjois-Suomessa.
Pioni ja kääpiökurjenmiekka ovat erityisen tarkkoja istutussyvyydestään, eikä niitä saa haudata liian syvälle tai kukinta kärsii.
Kasvualustaa voi parannella, jotta istuttaminen syksyllä onnistuu hyvin. Vanha kasvualusta kalkitaan ja lannoitetaan. Rikkakasvit hävitetään nyppimällä ja kaivamalla pois. Jos rikkakasveja on paljon, vanha maa-aines kannattaa kuoria pois ja korvata kokonaan uudella mullalla, jossa ei ole rikkakasvin siemeniä.
MAINOSHyvässä istutusmullassa on sopivasti ravinteita ja istutettavalle kasville oikea happamuus. Lähes kaikki puutarhakasvit viihtyvät ph-alueella 6–7. Niille sopii istutusmulta, puutarhan sammalmulta tai puutarhan musta multa. Happaman maan kasvit, kuten alppiruusut, havut ja pensasmustikat, istutetaan havu- ja rodomultaan.
Istutuksen jälkeen kasvien menestykselle tärkeintä on juurtuminen. Liian helppoliukoinen lannoite hidastaa juurtumista, joten istutuslannoitukseen kannattaa käyttää hidasliukoisia ja vähän tai ei lainkaan typpeä sisältäviä lannoitteita.
Lähde: Biolan ja Kekkilä
MAINOS