Latvominen käy helposti – lopputuloksena tuuheat kasvit

Piha

Kasvien latvominen on helppoa ja hauskaa. Latvomalla saat aikaan tuuheita kukintoja - ja uusia pistokkaita!

Kyllä tarhurin nyt kelpaa! Aurinko paistaa, kasvit nauttivat ja kevät tekee tuloaan yhä pitenevin askelin. Lumetkin sulaa siihen tahtiin, että kohta päästään jo pihahommiinkin. Nyt kasvatustyöt keskittyy vielä kasvihuoneelle ja taimien kanssa touhuiluun sisätiloissa, mutta mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella linnun laulua ja katsella kasvun ihmettä.

Latvominen on helppoa ja hauskaa

Nyt kun isompiin ruukkuihin istutetut taimet alkavat kasvamaan pituutta, niin ne olisi hyvä latvoa. Se on hiukan kasvikohtainen asia milloin ja mistä kohtaa, mutta ei siinä kovin suurta virhettä voi tehdä muuten kuin leikkaamalla liian lyhyeksi. Jos et ole ihan varma, niin jo se, että nipistät latvan poikki riittää. Latvonnalla saadaan siis aikaan kasvin sivuversojen kasvuun lähtö. Näin kasvi tuuhentuu ja komistuu moninkertaiseksi ihan luonnostaan. Ja sehän tarkoittaa helposti 6-10 kertaa enemmän kukkivia versoja!

Tässä esimerkiksi tämä tuttu kuva verenpisarasta, johon jätän yleensä 3-5 kpl lehtipareja, hiukan lajikkeesta riippuen. Jo viikon päästä sivuversot lähtevät puskemaan esiin ja näin yhdestä onkin tulossa 6 kertaa isompi, ihan tuon yhden leikkauksen ansiosta. Uudet versot kukkivat yleensä nopeammin, koska itse kasvi on jo juurtunut ja kovassa kasvussa. Eli on ihan tavallista, että kukkia ilmestyy jo 2-3 viikon kuluttua latvonnasta.

Petunioilla ja miljoonakelloilla en noita lehtiä niinkään laske, vaan leikkaan niiltä latvan poikki, kun ne ovat n. 10 cm mittaisia.

Pelargonioilta en leikkaa kuin vahat kukat pois ja sitten otan pistokkaita sen verran kuin tarvitsen tai kasvi antaa myöden.

Marketoista poistelen kukkia ja jos se on oikein ränsistynyt, niin leikkaan sen ihan kokonaan 5-10 cm korkeudelta poikki. Uudet versot ja kukat tulevat kesällä yllättävänkin nopeasti – parissa viikossa se on kuin uudesti syntynyt.

Latvontaa pitkin kesää

Itse tykkään nyppiä latvoja poikki pitkin kesää ainakin verenpisaroista, petunioista ja miljoonakelloista. Vähän kerrallaan ja sieltä sun täältä (yleensä pidempiä versoja). Näin kasvit pysyvät tiiviimpinä ja niihin tulee koko ajan lisää kukkivia versoja.

Ja samalla kun latvotaan, niin eihän sitä kannata hyvää hukkaan heittää. Latvonta on nimittäin edullinen ja hauska tapaa tehdä lisää taimia! Kesällä nuo juurtuu hyvin ja kukkii komeasti jo loppukesästä. Usein käykin niin, että latvonnasta juurrutetut taimet ovat loppukesällä ja syksyllä jopa hienompia kuin itse kasvit.

Tmä pistokaslisäys on täällä puutarhalla lähes jokapäiväistä puuhaa näin keväisin ja alkukesäisin. Puutarhalla pistokkaat tosin otetaan erikseen kasvatetuista ja valikoiduista emotaimista, jolla taataan terveet ja varmasti parhaat taimet.


 
Kerrataan hiukan miten onnistutaan parhaiten, vaikkapa tuon samaisen verenpisaran kanssa. Tuossa kuvassa näet varmaan heti nuo oikeanpuoleisen pistokkaan ”virheet” – eli lehtihanka ei ylety multaan asti ja nuppukin on paikallaan. Vasen taas on oikein ja kasvaa varmasti.

  • Verenpisarat lisään aina vain latvapistokkaista.
  • Jätän kolme–neljä lehtiparia jäljelle, ja pistokkaassa tulisi olla kaksi–kolme lehtiparia.
  • Leikkaus tapahtuu jäljelle jäävän lehtiparin yläpuolelta.
  • Jos pistokkaassa on nupun alkuja, nypin ne pois, sillä ne vievät turhaa voimaa ja heikentävät juurtumista.
  • Parasta on istuttaa pistokkaat heti. Ellei se onnistu niin sumutettaan ne kevyesti, kääritään muovin sisään ja pidetään pois auringosta. Jos odotusaika on muutamaa tuntia pidempi, niin sitten ne kannattaa jo siirtää viileään,  +4–8-asteiseen paikkaan ja sielläkin korkeintaan kahden päivän ajan.
  • Pistokas työnnetään niin syvälle, että ensimmäisen lehtiparin tyvet menevät tiukasti kiinni istutusmultaan. Tämä on tärkeää, sillä juuri noihin lehtihankoihin kehittyy uudet juuret.
  • Multa / kasvatusnappi, johon pistokaan laitat, kannattaa kastella etukäteen, ettei multa valahda pistokkaan laittamisen jälkeen pois lehtihangan ulottumattomiin. Jos näin käy, niin pistokas kuolee hyvin pian, kun se ei pääse juurtumaan multaan.
  • Kun pistokas on lehtihankaa myöden kunnolla mullassa, nipistä vielä kerran multaa pistokkaan ympärillä, että pistokas varmasti ”istuu” mullassa hyvin.
  • Laita pistokkaat juurtumaan +18–22-asteiseen paikkaan. Pari ensimmäistä viikkoa lämpötila saisi olla ennemmin +20-asteen yläpuolella kuin sen alle. Kun juuret alkavat tulla esiin, kannattaa lämpötila tiputtaa alle +20-asteen.
  • Pidä taimet kosteina ja suojattuina ensimmäiset pari-kolme viikkoa (tuon korkeamman lämpötilan takia). Minikasvihuone tai ilmareiällä ja tikuilla viritetty muovihuppu on niitä yleisimmin käytettyjä ja hyväksi havaittuja tapoja.
  • Parin viikon kuluttua taimia tuuletellaan ja karaistaan hiljalleen. Kun juuret ovat tulleet läpi, istutetaan taimet seuraavaan n. 8 cm purkkiin ja sekin kannattaa huputtaa ensimmäiseksi viikoksi. 

Näin se onnistuu ja on paljon helpompaa, kuin mille vaikuttaa. Ja toki tällä samalla idealla voit ottaa pistokkaita muistakin kasveista pitkin kevättä – myös monista huonekasveista. Yleensä pidän juhannusta sellaisena aikana, että sen jälkeen pistokkaiden juurtumiskyky heikkenee selvästi eli ennen juhannusta nämä pistokashommat kannattaa yleensä tehdä.

Pikku apulaiset mullassa saavat ihmeitä aikaan

Pistokkaille kannattaa käyttää aina taimimultaa (ei missään tapauksessa mustaa multaa) ja jos haluat auttaa juuristoa, anna sille pieni satsi juurtumisrouhetta. Se auttaa juuria luonnollisella tavalla hyvään ja terveeseen kasvuun. Eikä tuo vaikutus jää vain taimivaiheeseen, vaan se auttaa kasvia ja sen juuria ihan koko kesän. Eli sitä kannattaa lisätä vielä koulintavaiheessa mullan sekaan. 

Mikä kasvualusta sitten on parasta taimikasvattajalle?

Minusta se kaikkien kätevin ja toimivin kasvualusta taimikasvattajille ja viherkasveille on kookostaimimultaseos. Näissäkin on toki eroja eri valmistajien kesken, mutta sellainen joka on sopivan mietoa ja ei liian karkeaa on helpointa käsitellä ja hallita. Esimerkiksi tässä minun teettämässäni on vain pieni, n. kahden viikon starttilannoitus, jonka jälkeen kasteluveden mukana voit antaa juuri sen määrän ja sellaista lannoitetta kun haluat. Itse maa ei ainakaan ole liian vahvaa ja väkevää sieme- tai taimikasvatukseen eikä viherkasveille. Siksi tuo soveltuu hyvin myös mm. yrttien kasvatukseen ruukuissa. Tämä pysyy myös ilmavana vaikka välillä saattaisi lorahtaa liikaa vettä.

Perliitin ja vermikuliitin ero

Nämä ovat tuttuja varsin monelle taimikasvattajalle ja yleensäkin meille puutarhaharrastajille, mutta välillä kuulee kuinka menee käsitykset hiukan sekaisin. Koska nämähän ovat hiukan toistensa vastakohtia, niin on hyvä tietää mitä kumpikin on ja milloin niitä on hyvä käyttää.

Perliitti on helppo tunnistaa ulkonäöstä. Perliitti on valkoista, ilmavaa, kevyttä ja raemaista (muistuttaa hiukan styroxia). Perliitti sekoitetaan aina multaan lisäämään sen ilmavuutta ja ehkäisemään kasvualustan tiivistymistä. Se ei sido itseensä vettä eikä ravinteita ja on täysin pH-neutraali.

Vermikuliitin voisi ulkonäöltään sanoa muistuttavan ”kissankultaa”. Se sitoo kosteutta jopa 3-4-kertaisesti ja sitä käytetään käytännössä siemenkylvösten kevyeen peittämiseen, jolloin se pitää kylvökset tasakosteina samalla nopeuttaen ja parantaen niiden itämistä sekä juurtumista. On myös ihan luonnollinen ja ympäristöystävällinen tuote. 

Kasvatusnappeja, minikasvihuoneita, sumupulloja, taimiruukkuja – ja ihan kaikki kasvattamisen apujutut löydät kootusti täältä.

Tutkimus: Nykyisellä vauhdilla hyönteiset katoavat maailmasta sadassa vuodessa – ”Vaikutukset ihmiseen ovat lievästi ilmaistuna katastrofi”

Luin tämän kyseisen artikkelin ja huolestuttavaa tutkimustietoa siinä kyllä oli. Siinä kerrottiin mm. että;

  • Tällä hetkellä hyönteisten kokonaismassa kutistuu maailmanlaajuisesti 2,5 prosenttia vuodessa ja sama trendi on jatkunut jo 25–30 vuotta.
  • Lähivuosikymmeninä noin 40 prosenttia hyönteislajeista on kuolemassa sukupuuttoon. Maalla elävistä hyönteisistä uhatuimpia ovat perhoset, pistiäiset ja lantakuoriaiset.
  • Englannissa aiemmin yleisten perhosten määrä supistui vuosien 2000–2009 välisenä aikana 58 prosentilla

Koko tuon artikkelin voit lukea täältä.

Vaikka tuo olikin keskittynyt lähinnä katoavien lajien tarkasteluun, eikä kokonaiskuva onneksi ole noin synkkä, niin ei tuo minusta ollut mitenkään mukavaa luettavaa. Ei sekään ole yhtään hyvä asia, että eliöstö yksipuolistuu ja lajeja häviää. Kun jokin laji kerran häviää sukupuuttoon, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, etteivät tulevat jälkipolvet tule niitä koskaan näkemään ja maapallo on aina sitä kohden köyhempi. Ja se on aina surullista, jos eläimistö tai kasvisto köyhtyy ja yksipuolistuu.

No ei ollut tarkoitus synkistellä eikä etenkään syyllistää, sillä yhä edelleen olen sitä mieltä, että me puutarhaharrastajat emme tätä maata ja ilmastoa köyhdytetä eikä saastuteta vaan päinvastoin. Jos ihan kaikki harrastaisivat puutarhan ja kasvien hoitoa, niin uskoisin, että vastuu luonnosta ja kaikesta siihen liittyvästä olisi tolkun tasolla ja se riittäisi vallan hyvin pitämään äitimaan onnellisena ja hyvinvoivana.

Kaikki minun perhos- / pölyttäjäkasvit löydät täältä.

Vaan nyt lähden tuonne kasvihuoneelle puuhastelemaan. On latvontaa ja pistokkaiden laittamista sekä samalla valmistelen seuraavat taimet matkalle kohti uusia koteja. Haikean hyvälle tuntuu taas!

Terveisin auringosta ja kasvunihmeistä nauttien sekä hyvää pääsiäisistä toivotellen puutarhurisi Juha

Lisää ajankohtaisia puutarhavinkkejä saat Puutarhurin perjantaipostissa aina perjantaisin. Liity >

Teksti: Juha Toikka / KodinKukat Oy, kuvat: Pixabay, Juha Toikka / KodinKukat Oy


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

Juha Toikka juurtumisrouhe Kodin Kukat Kodinkukat kookosmulta latvoa latvominen marketta miljoonakello miljoonakellot pelargoni pelargonit perliitti petunia petuniat pistokas pistokaslisäys taimi taimikasvatus verenpisara verenpisarat vermikuliitti

Lisää samasta aiheesta

Artikkelin aiheeseen liittyviä yrityksiä: