WC-pöntön puhdistus voi tuntua joskus haastavalta: tavallinen WC-istuin on lähes mahdoton pitää puhtaana, kiitos bakteereja houkuttelevan huuhtelukauluksen.
Vanhan mallisessa WC-istuimessa huuhteluvesi ohjataan kulhon eri puolille istuinta kiertävän kauluksen avulla. Pelkkä ajatuskin sormen työntämisestä kauluksen alle puistattaa. Uusissa WC-istuinmalleissa monissa huuhtelukaulusta ei enää ole.
Vesikalustevalmistajilta tiedustellaan nykyään usein, miksi jarrutusjäljet koristavat pöntön reunaa entistä helpommin. Monia askarruttaakin sama asia: onko tuotteiden laatu huonontunut?
– Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä nykyisissä WC-istuimissa lasituksen koostumus on muutettu ympäristöystävällisemmäksi. Toisin kuin esimerkiksi kotimaisten IDO-tuotteiden kohdalla, osa ulkomaalaisista valmistajista käyttää saniteettiposliinin lasituksessa edelleen sinkkioksidia ja tinaa, mikä rasittaa ympäristöä, IDO-tuotteiden markkinointikoordinaattori Hanne Koveshnikov Geberit Oy:stä kertoo.
MAINOSOsa ihmisistä haikailee vanhojen 1970-luvun WC-pönttöjen perään, jolloin vessaharjalle oli harvemmin käyttöä. Moni ei kuitenkaan muista, että tuon ajan pöntöissä huuhteluun saattoi kulua kerralla jopa 16 litraa vettä.
Ero on merkittävä, kun huuhtelumäärää verrataan esimerkiksi nykyaikaisiin WC-istuimiin, jotka saattavat kuluttaa isoon huuhteluun vain neljä litraa ja pieneen kaksi litraa.
– Ympäristön kannalta ei ole yhdentekevää, käytetäänkö huuhteluun noin neljä litraa vai kaksi ämpärillistä. Tehokkain keino jarrutusjälkien siivoamiseen on perinteinen WC-harja, kertoo Koveshnikov.
WC-istuin kerää myös pinttynyttä likaa, joista tavallisin on kalkkipitoisen veden aiheuttamaa. Tämä valkoinen, posliinissa näkymätön kerros viihtyy erityisesti kulhon takaosassa ja kiinnittää itseensä likaa ja väriä.
MAINOSVeden sisältämä rauta tai ruoste antavat pöntölle keltaruskean värin ja kupari puolestaan vaaleanvihreän säväyksen.
Vedenpuhdistuslaitoksella veteen lisätään kalkkia, jotta veden happamuutta saadaan nostettua. Rumat värjäytymät puolestaan johtuvat useimmiten putkijärjestelmästä.
– Myös eräät WC-raikastimet saattavat jättää värjäytymiä, Koveshnikov kertoo.
– Ripustettavat raikastimet keräävät likaa ja ovat näin myös epähygieenisiä.
MAINOSMyös puhdistukseen käytettävillä puhdistusaineilla on väliä. WC-pöntön puhdistus kannattaa tehdä happamilla pesuaineilla. Kaupassa kannattaakin olla tarkkana, sillä lähes kaikki puhdistusaineet ovat nykyisin emäksisiä.
– WC-puhdistusaineen pitäisi olla mahdollisimman hapan, jotta puhdistusaine estää kalkkisaostumien kertymisen lasituksen pintaan. Puhdistusongelmia ei synny, kun pintoja puhdistaa säännöllisesti. Mikäli lika istuu erityisen tiukasti, kannattaa kokeilla puhdistukseen sitruunahappoa tai talousetikkaa, Koveshnikov sanoo.
Seuraavat aineet kuormittavat ympäristöä huomattavasti ja vahingoittavat WC-istuimen pintaa ja putkistoa, joten ethän käytä WC-pöntön puhdistukseen:
pH-arvo ilmaisee siivousaineen emäksisyyden ja happamuuden. pH:ta kuvataan asteikolla 0-14, jonka keskipiste (pH 7) on neutraali. Puhtaan veden pH on 7.
MAINOSPesuaine jonka pH on alle 7 on hapan ja pesuaine, jonka pH on yli 7 on emäksinen. pH-arvosta voidaan tällä tavoin päätellä, mihin käyttötarkoitukseen pesuaine soveltuu ja minkälaista käyttöturvallisuutta on pesussa noudatettava.
Lähteet: IDO, siivousaineet.fi
Kuvat: iStock