Siirry pääsisältöön

Äänestä ja voita!

Kuka on Remonttimestari 2023?

Kärhöt viehättävät upeilla väreillään

Piha
Kärhöt viehättävät väreillään
Kotipihan seinustat, säleiköt, piha-aidat ja puiden rungot saa koreaksi valitsemalla rinnakkain erivärisiä jalokärhöjä ja niitä aikaisemmin kukkivia luonnonkärhöjä.
11.8.2023
Kärhöt ja niiden lajikkeet ovat lisääntyneet vuosien varrella. Jalokärhöjen lähes ainoita lajikkeita meillä oli pitkään tummanlila, miltei sininen Jackmanii ja punalila Ville de Lyon. Lajikkeita on nyt runsaasti niin jalokärhöissä kuin luonnonkärhöristeytyksissäkin.
 
Kärhöjen jalostus aloitettiin jo 1850-luvulla itäaasialaisista kantamuodoista ja sitä jatkettiin eurooppalaisilla viinikärhöjen ja kellokärhöjen jalostustyöllä.
 

Kärhöt viehättävät väreillään

 
Luonnonpohjaisten kärhöjen suosiota lisää niiden hyvä saatavuus, aikainen ja pitkä kukinta sekä hyvä talvenkestävyys.
 
Tuttuja isokukkaisia jalokärhöjä Suomenlahden takaa ovat Valge Daam eli valkoinen kaunotar, punainen Rütel, vaaleanlila Piilu ja vaaleansininen Küllus.
 
Isokukkaisissa jalokärhöissä on värikkäitä, mutta myös kirjavia, upeita yksilöitä. Osalla niistä on kerrannaiset kukat, osa ihastuttaa ryöppyävällä kukkarunsaudellaan. Jalokärhöt ovat useimmiten 2–2,5 metriä korkeita köynnöksiä, mutta luonnonkärhöpohjaisissa lajikkeissa on myös matalampia, jotka sopivat ruukkupuutarhaan. Molemmat ovat ruohovartisia kasveja ja vaativat tuen taakseen.
 
Luonnonkärhöissä kukat ovat joko kellomaisia, liljamaisia tai jalokärhön kukkaa muistuttavia, mutta pienempiä. Kukinta näillä kaikilla on erittäin runsas ja kasvutapa rehevä. Jalokärhöissä on isot, näyttävät kukat, joissa on 4–8 terälehteä.
 
Kärhöjen kukkien väri vaihtelee vitivalkoisesta vaaleanpunaisen ja sinililan tai punalilan kautta siniseen tai sametin- tai purppuranpunaiseen.
 

Milloin kärhöt kukkivat?

Jalokärhöjen parasta kukinta-aikaa on heinä-elokuu aina syysmyöhään saakka.
 
Luonnonkärhölajikkeiden kukinta alkaa heti keskikesällä kesäkuussa ja jatkuu lajikkeesta riippuen pitkälle syksyyn. Niiden kukat voivat olla vielä kuihduttuaan varsin koristeellisia hiusmaisine kukintotupsuineen.
 
Jalokärhöjä suositellaan yleensä vain I–II-vyöhykkeelle tai suojaisaan paikkaan, juuristo talveksi hyvin peitettynä myös III-kasvuvyöhykkeelle. Luonnonkärhöistä kestävimpiä ovat alppikärhöt, kuten Clematis alpina ja lumikärhöt, Clematis fargesii sekä runsasversoinen Golden Tiara Kultakruunu (I-IV), ruukkuviljelyynkin sopiva jalokärhö, joka kukkii aina pakkasiin asti.
 
Erityisen hyvin kärhöt sopivat ruusupenkin taakse säleikköön, mutta niitä voi käyttää myös maanpeittokasveina rinteessä ja etenkin kalliolla, johon kesällä varastoituu paljon lämpöä. Varsin somia ne ovat, kun niitä istutetaan kiipeilemään puiden rungoille esimerkiksi hedelmätarhaan. Lämmintä runkoa vasten ne viihtyvät erinomaisen hyvin. Puiden rungoilla ne saavat sopivasti valoa, mutta varsinkin keskipäivällä kaipaamaansa varjoa. Hyviä ilmansuuntia kärhöille ovat aamuaurinkoinen itäseinusta tai länsiseinusta.
 

Miten kärhöjä hoidetaan?

 
Älä päästä kärhöjä kuivumaan. Kärhöt myydään meillä astiataimina, siksi niitä voi istuttaa pitkin kesää.
 
Taimia myydään pitkin kesää astiataimena. Jos niitä ei voida heti istuttaa, on huolehdittava niiden kastelusta, sillä ruohovartinen kärhö ei siedä paakun täyttä kuivumista.
 
Taimi on kasteltava myös ennen istuttamista ja huolehdittava istutuksen yhteydessä, että juuripaakku säilyy ehjänä.
 
Suoraa paahdetta varjostamaan kärhöjen eteen on hyvä istuttaa matalia kasveja.
 
Luonnonkärhöt kukkivat saman vuoden versoilla samoin kuin jalokärhöt. Luonnonkärhöt leikataan keväisin 5–10 sentin mittaisiksi tyngiksi. Vanhan kasvuston voi syksyllä laskea alas ja kääriä kiepiksi juuriston päälle suojaamaan sitä pakkasilta.
 
Jalokärhöjen kukkineet versot paleltuvat usein. Niiden versot katkaistaan keväällä poikki siitä kohdasta, missä näkyy eloa.
 

Lue lisää kärhöistä

 
 

Teksti: Ulla Kervinen
Kuvat: iStock