Korvasieni on kevään ensimmäinen sieniherkku. Kun koivut ovat reilusti hiirenkorvalla, ensimmäiset korvasienet ilmestyvät kasvupaikoilleen. Sieni kasvaa lähes koko maassa, ja sitä tavataan toukokuun alusta kesäkuun loppuun.
Korvasieni on ulkonäöltään ja tuoksultaan ainutlaatuinen. Lakki on aivomaisesti poimuttunut, sisältä ontto ja lokeroinen, väri vaihtelee vaalean punaruskeasta melkein mustanruskeaan. Malto on haurasta ja herkästi murenevaa. Jalka on harmahtavan valkoinen ja lokeroinen. Tuoksu on voimakas ja omintakeinen. Sieni on harvoin toukkainen, mutta etanat piileskelevät mielellään sen lokeroissa.
Tottumattoman sienestäjän ei ole helppo löytää korvasientä. Jos maassa on kulottunutta heinää, varvikkoa, puunkuorijätettä tai käpyjä, sientä on vaikea huomata. Kun löytää yhden, kannattaa lähialuetta tarkastella eri suunnilta. Usein sieniä löytyy lisää.
Varmimmin korvasieniä löytyy hiekkapohjaisista, harjuisista kangasmetsistä. Kuivat mäntykankaat ja tuoreet kuusikot ovat tyypillisiä kasvupaikkoja. Painanteiden reunoilla ja loivien rinteiden alaosissa on yleensä kasvulle otollisin kosteus.
MAINOSMaan pintakerroksen rikkoontuminen lisää itiöemien eli sienien muodostumista. Siksi on hyvä tarkkailla polkujen ja metsäteiden varsia, metsäkoneiden kulkujälkiä ja puiden lastauspaikkoja. Hakkuualueiden laikutukset ja aurausvaot ovat myös oivallisia kasvupaikkoja.
Tyypillisimpiä korvasieniruokia ovat keitto ja muhennos. Korvasienistä saa myös leivonnaisten täytteitä.
Käsittelemättömänä korvasieni on erittäin myrkyllinen. Myrkyllisyys on tunnettu pitkään. Ruotsalaislähteiden mukaan 1800-luvun lopussa Ruotsissa oli useita kuolemaan johtaneita myrkytyksiä, ja sienien keittämistä alettiin suositella.
Korvasienellä on vankka asema sienikaupassa. Kun myydään tuoreita tai käsittelemättömiä korvasieniä, käsittelyohjeiden on oltava aina ostajan nähtävillä.
MAINOSKäsittelyohjeet ovat Ruokaviraston vahvistamat.
Lähde: Martat
Kuva: Pixabay