Lumilinko pelasti omakotitaloasujan lumikaaoksen keskeltä

PihaTalo

Säätiedotus lupaa kovaa lumisadetta, ja heikkoranteista omakotitalossa asuvaa alkaa ahdistaa. Saako noita kaikkia edes luotua pois? Riittävätkö voimat?

Jaa sosiaalisessa mediassa

Moni rakastaa lumitöitä. Talvella hoetaan, että ”ihanaa päästä tekemään lumitöitä, jotka kuluttavat niin ja niin monta kaloria ja kehittävät niin ja niin paljon lihaksia”. Totta se onkin – korkeasykkeistä höytyliikuntaa parhaimmillaan.

Mutta kaikille lumityöt eivät ole niin mieluisia ja osaa ne jopa ahdistavat. Lehdissäkin juuri kerrottiin, että lumityöt aiheuttivat sydäninfarktien piikin sairaaloissa. Lumityöt on kuitenkin pakko tehdä, jos meinaa päästä autolla pihasta tai viemään roskat katokselle kovankin lumisateen jälkeen, ja siksi moni ryhtyy tähän itselleen liian rankkaan urakkaan.

Kuusitoista vuotta piti minunkin asua omakotitalossa, ennen kuin ymmärsin hankkia lumen luontiin kunnon apuvälineen eli lumilingon. Myönnettäköön, että lumentyönninkin on meillä suhteellisen uusi asia, mutta tänä talvena edes se ei pärjännyt lumimäärälle. Lunta pyrytti ja piha täyttyi ääriään myöten.

Mikä siinä onkaan, että naiset hankkivat kunnon työvälineitä ihan turhan harvoin. Ystäväkin sanoi, että niin kauan kuin hän urakoi lumityöt, käytettiin lumikolaa. Sitten mies tuli työmatkalta ja totesi, että ”nyt lähdetään ostamaan lumilinko”.

↑Pieni ja pippurinen lumilinkomme selviää myös raskaasta nuoskalumesta, mutta selvästi mieluisampaa sille on vastasatanut pakkaslumi.

Ehdottomasti akkukäyttöinen

Olin tehnyt ostopäätöksen ja vertailin netissä erilaisia vaihtoehtoja. En kuitenkaan ole mikään teknisten tietojen ahmija tai loputtomien taustatietojen kartoittaja, joten tein päätöksen melko pitkälle intuition pohjalta.

Aluksi meinasin hankkia huokeimmasta päästä olevan lumilingon ikään kuin kokeeksi, mutta huomasin, että siihen ei kuulunut akkua – niin, haluaisin ehdottomasti akkukäyttöisen laitteen, koska olen kyllästynyt pitkiin sähköjohtoihin ja jatkojohtoihin pihallani. Vertailua tehdessäni huomasin että, hieman kalliimmassa laitteessa oli mukana akku ja laturi, kun taas halvemmassa laitteessa ne piti ostaa erikseen. Molemmissa hinta oli lopulta ihan sama, eli vähän alle viisisataa euroa.

Rohkeasti tilasin elämäni ensimmäisen lumilingon ja jäin odottamaan postipaketin saapumista. Eikä mennyt kuin pari päivää niin pihalleni oli ilmestynyt iso pahvilaatikko, jonka innoissani raahasin sisälle ja malttamattomana avasin. Muutamat osat piti asentaa itse ja pari työkalua tarvittiin, mutta alkuasennuksesta selviää kuka vain – minäkin selvisin.

Koirat tykkäävät lumilingosta vähän liikaa:

Lumi lentää iloisessa kaaressa

Sitten vain lumilinko pihalle ja testikäyttöön. Käynnistys onnistui nappia ja kahvaa painamalla ilman hitustakaan voimaa. Leveä hymy hiipi saman tien kasvoilleni, kun ajelin keveää pakkaslunta lumilingolla. Lumi lenteli pihan reunoille puhdistaen autopaikan ja pihakäytävän ilman, että tuli hiki, eikä se tuntunut muutenkaan raskaalta.

Lumilinko heittää lumen kuilun suuntaimen avulla sinne, minne haluan. Kuilun suuntainta voi käyttää sen omasta kahvasta tai tangon alla olevasta vivusta kumartumatta. Iso helpotus on, että lunta ei tarvitse lapioida korkeisiin kinoksiin, vaan lumilinko heittää pinon päälle. Mitä enemmän lumilinkoa ajaa, sitä jouhevammin suuntaus alkaa onnistua.

Sain vaivatta putsattua pihan niin, että sinne mahtui mukavasti kaksi autoa. Lähipäivien aikana putsaantuivat täysin lumeen hautautuneet alaterassi ja alapiha. Yhdellä latauksella ajoin noin 20 minuuttia parikymmenen sentin lumessa, mikä riitti mainiosti. Joissakin paikoissa lunta oli jopa puoli metriä, mutta senkin sain lingottua pois kaistale kerrallaan reunasta jyrsien.

Sen jälkeen on ollut helppo pitää piha siistinä: aina kun lunta tulee vähänkin, ajelen pihan lumilingolla, eikä lunta ei pääse enää kerääntymään liikaa.

↑Nyt iski laitekateus! Kaverilla on tällainen järeämpi lumilinko, joka kulkee telaketjuilla ylämäkeenkin vaivatta.

Säilytys varastossa ja lumelle loppusijoituspaikka omalla pihalla

Lumilinko, myös tämä verrattain kevyt mallini, pärjää melko hyvin nuoskalumen kanssa – joskin työntäminen vaatii enemmän voimaa kuin pakkaslumessa. Nuoskalunta alkaa pakkautua siipipyörään, mutta kuilun suuntainta kääntämällä raskaskin lumi purskahtaa ulos. Mikäli lumi ei pääse ulos, laite sammuu.

Lumilinkoa pitää säilyttää varastossa, joten sen verran lämmintä sisätilaa pitäisi olla. Eräänä iltana laite jäi minulta ulos terassille, eikä lähtenyt aamulla käyntiin, ennen kuin oli päässyt varastoon lämmittelemään muutamaksi tunniksi.

Loppuyhteenvetona totean, että lumilinko on kätevä ja vaivaton väline, joka minun olisi pitänyt hankkia jo ajat sitten. Se sopii etenkin niille ihmisille, jotka eivät rakasta lapion tai kolan varteen tarttumista tai joilla on terveydellisiä syitä jättää raskaat lumityöt tekemättä.

Se kannattaa toki huomioida, että omalla pihalla pitäisi olla paikkoja, joihin lunta voi lingota  – naapurin piha on huono loppusijoituspaikka lumelle.

”Helppoa”, hihkaisee lumilingon käyttäjä:

 

Lue lisää lumilingon valinnasta Suomelan sivuilta.

Avauskuva: Pixabay.com

Teksti: Susanna Cygnel

Voisit olla kiinnostunut myös näistä aiheista:

akkukäyttöinen lumilinko lumi lumilingot lumilinko lumityöt


Artikkelin aiheeseen liittyviä yrityksiä: