Pientalotohtori – Huoliteltu julkisivu nostaa talon arvoa

↑ Tiilijulkisivun ja palkin liittymä rapautunut meren rannalla.

Puusta kaikki on alkanut

Yleisin Suomessa käytetty julkisivuverhousmateriaali pientaloissa on puu. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että raaka-ainetta on meillä hyvin saatavana ja puun työstämisestä on vankka kokemus. Puuverhouksista ensimmäinen on ollut hirsipinta, eli ulkoseinän runkona käytetyn hirren ulkopinta toimii samalla myös julkisivuverhouksena.

Seuraavassa vaiheessa hirsien pinta peitettiin joko lomalaudalla tai paneloinnilla, jotka pintakäsiteltiin yleensä maalaamalla. Maaleista ensimmäisiä olivat ns. punamultamaalit, jotka olivat helppoja maalattavia eivätkä muodostaneet verhouksen ulkopintaan vesihöyrytiivistä kalvoa. 1970-luvulla markkinoille tulleet lateksimaalit sen sijaan olivat hyvin tiiviitä ja ovat aiheuttaneet sisäilman kosteu- dentiivistymistä ulkoseinärakenteisiin ja pahimmillaan jopa rakenteiden home- ja lahovaurioita.

Lautaverhouksen tekninen käyttöikä on 30–70 vuotta riippuen ilmansuunnasta ja rasitusluokasta. Vaativin rasitusluokka on räystäättömissä rakennuksissa, jotka sijaitsevat aukeilla paikoilla, kuten merenrannalla, jossa viistosateen vaikutus lyhentää verhouksen teknistä käyttöikää verrattuna sisämaassa suojaisella tontilla sijaitsevaan rakennukseen. Etelä-länsisivuilla säärasituksen vuoksi huoltomaalausväli voi olla reilusti alle 10 vuotta, kun se itä- pohjoissivuilla voi olla jopa 20 vuotta.

↑ Kylmässä tiilimuurissa on pakkasrapautumaa.

Tiiliverhouksella huoltovapautta

Vanha sanonta ja mainoslause toteaa, että tiilitalossa asuu onnellinen perhe. Se pitänee ainakin osittain paikkansa, koska tiiliverhous on lauta- tai puuverhousta huoltovapaampi ja aikaa muihin kodin askareisiin jää enemmän. Huoltoväli tiiliverhoukselle on KH-kortin mukaan 25 vuotta, millä tarkoitetaan pääasiassa saumojen korjaamista.

Myös tiilijulkisivuissa rasitusluokka ja saumojen korjaustarve määrittyvät hyvin pitkälti samoin kriteerein kuin puujulkisivuissa, eli ilmansuunnan ja julkisivulle kohdistuvan säärasituksen kautta. Erityisesti kylmissä rakenteissa, kuten suojamuurien tai kylmien varastojen julkisivuissa, voi alkaa tapahtua myös pakkasrapautumista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiilen ulkopinta alkaa lohkeilla, kun se on pidempään märkänä, koska rakennuksen lämpö ei verhousta kuivata ja verhouksen pinta pääsee välillä jäätymään. Jos pakkasrapautumista on päässyt tapahtumaan, on edessä tiilien vaihto.

Myös tiilijulkisivuissa on erittäin tärkeää, että verhouksen taustalla on toimiva tuuletusrako, ammattikielessä puhutaan ns. kynsiraosta. Mikäli kynsirako on laastin täyttämä, on rakenteita avattaessa havaittu, että laasti ohjaa vettä puurunkoisen seinän tuulensuojalevyyn ja aiheuttaa niihin kosteusvaurioita.

Kuitusementtilevyverhouksen asbesti otettava purkutöissä huomioon

Pientaloissa on vielä jonkin verran jäljellä vanhoja kuitusementtilevyverhouksia. Ko. materiaali sisältää pääsääntöisesti asbestia, mikä tulee huomioida korjaus- tai purkutöissä. Ennen purkua tulee uuden asbestilain mukaan kohteessa tehdä asbestikartoitus. Joskus on tarkastuksella tullut vastaan tilanne, jossa vanha kuitusementtilevyverhous on jätetty uuden verhouksen alle. Tämä ei ole paras tapa tehdä julkisivuremonttia.

Vanhat rakenteet olisi syytä purkaa pois, mielellään niin, että varsinaisen puurungon kunto päästään tarkistamaan. Jälkikäteen uudella verhouksella kuorrutetun kakun päältä seinärungon tarkistaminen vaatii erityisiä ponnisteluja ja hankalia rakenteen avauksia. Asia tulee hyvin monesti eteen asuntokauppaan liittyvissä kuntotarkastuksissa, kun vanhan verhouksen taakse jätetyn puurungon kunnosta ei ole mitään tietoa. Sama koskee kaikkia muitakin julkisivumateriaaleja, eli vanhaa verhousta ei uuden taakse kannata jättää paikalleen.

Vanhalle rappauspinnalle kannattaa tehdä kopokartoitus

Rapattuja julkisivuja on tehty sekä kiviainesrakenteiden päälle että puurunkoisten ulkoseinien verhoukseksi. Nykyisin on yleistynyt harkkorakentaminen, ja tyypillisin julkisivupinta harkkotaloissa on rappaus, joko perinteisesti toteutettuna tai ns. terastirappauksena. Rappaustekniikoista ja materiaaliyhdistelmissä on paljon erilaisia variaatioita. Vanhoissa kohteissa, joissa rappaus on tehty puurakenteisen ulkoseinän verhoukseksi, on tullut vastaan tilanteita, joissa rappauksen taustalla olevat puurakenteet ovat vuosien saatossa vaurioituneet. Syynä näissä tapauksissa on yleensä se, että rappaukseen on puurungon luontaisen elämisen seurauksena syntynyt halkeamia, joita ei ole ajallaan korjattu. Toisena vaurioiden syynä voi olla se, että rappauspinta on pinnoitettu liian tiiviillä pinnoitteella, minkä seurauksena sisäilman kosteus pääsee tiivistymään puurakenteisen seinän ulkopintaan rappauksen taustalle.

Kiviainesrunkoisissa ja nykyisissä harkkorakenteisissa taloissa ei tämäntyyppisiä ongelmia ole tullut vastaan. Kun rappauspinnan ikä on noin 30 vuotta, on sille syytä tehdä ns. kopokartoitus, jossa kartoitetaan rappauksen pintaa koputtelemalla mahdolliset pohjastaan irti tai irtoamassa olevat rappausalueet mahdollisen korjaustarpeen selvittämiseksi.

↑ Lateksimaali irtoaa pinnaltaan jo pehmenneen laudan pinnasta.

Vinyyliverhouksia käytettäessä varmistettava taustan tuuletus

Jonkin verran myös Suomessa on alettu käyttää vinyyliverhouksia. Alun perin se on lähtöisin Kanadasta. Kysymyksessä on siis paneeli, joka on paneelin muotoon valmistettua PVC:tä. Verhous näyttää kauempaa katsottuna erehdyttävästi puupaneloinnilta. Verhous on erittäin hyvin säärasitusta kestävä mm. UV-säteilyä vastaan. Verhous on asennettaessa värivalmis, eli erillistä maalaamista ei tarvita.

KH-kortissa ei vinyyliverhoukselle ole teknistä käyttöikää annettu, mutta tehtaat antavat sille jopa 50 vuoden takuun. Verhousjärjestelmään kuuluu yleensä myös oma ns. tuulettava peltiruode, jota käyttämällä vesihöyrytiiviin vinyyliverhouksen taustalle saadaan järjestettyä toimiva tuuletus.

Remontin yhteydessä kannattaa harkita myös lämmöneristyksen parantamista

Kun pientalon julkisivuremontti on päätetty tehdä, kannattaa ehdottomasti harkita myös ulkoseinärakenteen lämmöneristävyyden parantamista. Ulkoseinärungon ulkopinta on hyvä paikka lisälämmöneristykselle, koska varsinainen runkorakenne jää tällöin kuivan ja lämpimän puolelle.

Lisäeristyksessä tulee kuitenkin materiaalivalinnoilla ja eristepaksuudella huolehtia siitä, että sisäilman kosteus ei pääse tiivistymään uuteen rakenteeseen. Tämän selvittäminen vaatii rakennusfysiikan erityisosaamista ja tiivistymisriskin laskemista eri vaihtoehdoilla, eli ulkopuolinen apu tässä on enemmän kuin suositeltavaa.

Tekniset käyttöiät: Julkisivut

↑ Tekniseen käyttöikään ja huoltoväliin vaikuttavat mm. julkisivun ilmansuunta, rakennuksen korkeus ja sijainti sekä liittyvät rakenteet. R=rakennuksen ikä.

 Pientalotohtori

Pientalo ja piha -lehden Pientalotohtori, rakennusinsinööri Matti Kaijomaa on kuntotarkastanut tuhansia taloja. Hän työskentelee Raksystems Insinööritoimisto Oy:ssä.

Onko sinulla kysyttävää talostasi?

Jos sinua mietityttää jokin asia talossasi ja haluaisit saada Pientalotohtorilta mielipiteen, voit esittää kysymyksesi osoitteessa www.suomela.fi

Teksti ja kuvat: Matti Kaijomaa