Pientalon salaojajärjestelmä ja sadevesien ohjaus

↑ Sadevesijärjestelmän rännikaivo ei vedä, putki on tukossa.

Omakotitalon salaojituksen pääperiaate on, että sadevesi- ja salaojajärjestelmä ovat erillisiä. Katolta valuvia sadevesiä ei tule ohjata missään tapauksessa suoraan salaojiin. Jokainen voi miettiä, kuinka paljon vettä kaatosateella tulee syöksytorvesta.

Alun perin kuivatusjärjestelmäksi suunnitellusta systeemistä tuleekin rakennuksen perustuksia ja alapohjaa jatkuvasti märkänä pitävä kastelujärjestelmä. Vielä 1970-luvulla tämä oli hyvin yleinen tapa. Kuntotarkastuksissa asiaan kiinnitetään erityistä huomiota, ja yleensä siinä vaiheessa talon omistajakin ymmärtää asian tärkeyden.

Kun salaojitus on tehty oikein, yhdistyvät salaojat ja sadevedet toisiinsa vasta kauempana rakennuksesta perusvesikaivolla, josta ne johdetaan joko kunnalliseen sadevesiviemäriin tai avo-ojaan. Perusvesikaivoon on syytä asentaa myös pallopadotusventtiili, jolla varmistetaan, ettei vesi pääse virtaamaan esimerkiksi kovien sateiden aikana kaivosta takaisin putkistoon.

Salaojituksen olemassaolo on yleensä arvoitus

Salaojien tarkastuskaivot olisi hyvä olla talon jokaisessa nurkassa. Nykyiset määräykset ovat peräisin vuodelta 1999, jonka jälkeen tarkastuskaivoja on alettu vasta vaatia. Sitä ennen valmistuneissa taloissa kaivojen olemassaolosta eivät aina edes asukkaat tiedä, eikä niitä ole välttämättä edes rakennettu.

Piirustuksistakaan kaivojen tai salaojien olemassaolo ei välttämättä paljastu. Salaojapiirustusten tekemisessä oli pitkään epäselvyyttä siitä, kenelle se kuului. Perustussuunnittelija kuvitteli sen kuuluvan LVI-suunnittelijalle ja päinvastoin. Rakennusvalvonnat eivät välttämättä edes edellyttäneet piirustuksia salaojista. Lopputuloksena oli, että piirustukset jäivät tekemättä kokonaan.

Jos suunnitelmat puuttuvat, salaojituksen toimivuutta tai edes olemassaoloa voi olla hankala selvittää. Ainoa keino on kaivaa koekuoppa 30–40 cm:n etäisyydelle sokkelista ja tarkistaa, onko salaojitus paikallaan. Tarkastuskaivot voidaan asentaa myös jälkikäteen.

Talokaupan jälkeisessä riitatapauksessa olen törmännyt myös tapaukseen, jossa urakoitsija oli asentanut tarkastuskaivot, mutta jättänyt vetämättä putket kaivojen välille. Virhe ei paljastu silmämääräisesti mitenkään, vaan kaivot on huuhdeltava ja kuvattava videokameralla, jotta voidaan nähdä putkien olemassaolo.

↑ Sadevesijärjestelmän huolto on laiminlyöty pidemmän aikaa, sillä syöksytorvessa kasvaa puuntaimi.

Salaojajärjestelmä: Täyttömaalla on merkitystä

Salaojaputket on asennettava ohjeiden mukaan anturatason alapuolelle. Savimaassa ehdottoman välttämätöntä on asentaa kuopan pohjalle suodatinkangas, joka estää saven kohoamisen putkien ympärille levitettyyn salaojasoraan tai sepeliin.

Salaojaputkien ympärille ei tulisi laittaa hienoa hiekkaa, koska se tukkii helposti putket. Parasta täyttömateriaalia on karkea sora tai sepeli. Jo vuodelta 1943 peräisin olevassa RT-kortissa täyttömaan raekooksi on mainittu 5–20 mm, mutta käytännössä täyttömaana on Suomessa käytetty monesti sitä maa-ainesta, mitä kulloinkin on ollut helpoiten saatavilla.

Pumppaamolle tulee hankkia hälytysjärjestelmä

Joissakin tapauksissa salaojille on tehty oma pumppaamo, joka johtaa vedet kaupungin verkkoon esimerkiksi erityisen jyrkillä rinnetonteilla. Pumpun kanssa tulee hankkia myös hälytysjärjestelmä.

Olen itse törmännyt tapauksiin, joissa hälytysjärjestelmän puuttumisen takia pumpun rikkoutumista ei ole huomattu ajoissa. Salaojiin on kertynyt vettä, joka on pahimmillaan täyttänyt koko talon alla olleen alapohjatilan tai vesi on tullut lomamatkan aikana kellarikerrokseen kastellen lattiat ja seinän alaosat. Jälkimmäisessä tapauksessa pumppauksen toimintaa oli pyritty varmistamaan kahdella pumpulla. Valitettavasti pumput oli kytketty saman sulakkeen taakse, eikä toinen pumppu enää käynnistynyt toisen rikkoonnuttua.

↑ 1970-luvun talon remontissa sadevedet on ohjattu salaojien tarkastuskaivoon.

Salaojien tarkastus kaivoista käsin keväisin ja syksyisin

Salaojien toimivuutta olisi hyvä seurata tarkastuskaivoista käsin keväisin lumien sulamisen jälkeen ja syksysateiden aikana. Jos putket ovat vedenpinnan yläpuolella, on se jo hyvä merkki siitä, että putket eivät ole täysin tukossa. Jos taas putket ovat vedenpinnan alapuolella, kielii se siitä, ettei salaojitus vedä esimerkiksi putkien tukkoisuuden takia. Riskinä on ennen pitkää kosteuden pääsy rakenteisiin. Tällöin on syytä tarkastuttaa järjestelmän toimivuus kuvauksilla ja kaivamalla muutama koekuoppa anturaan asti.

Järjestelmän toimivuutta voi toki testata laskemalla vettä letkulla ylimpänä sijaitsevaan tarkastuskaivoon ja seuraamalla, miten vesi valuu aiempaan kaivoon. Keino on aivan hyvä, jos painetta on riittävästi. Yleensä omakotitalojen puutarhaletkuilla tämä testi on aika hyödytön, koska järjestelmän paine ei riitä.

Toisaalta veden virtaaminen putkiston läpi ei todista muuta kuin sen, että putket ovat auki. Erityisesti savimailla routa saattaa nostaa tai laskea putkea tarkastuskaivojen välillä, jolloin putkistoon jää myös monttu, josta vesi ei kulje. Itse kuvaan salaojat pääsääntöisesti aina riitatapausten selvittelyjen yhteydessä. Kokemuksesta voin sanoa, että lähes poikkeuksetta ennen vuotta 2000 asennetuissa salaojissa on ongelmia, jotka paljastuvat vasta putkien kuvauksessa ja koekuopista.

KH 90-00403 -kortin (Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot) mukaan salaojaputkiston tekninen käyttöikä on 40 vuotta, mikäli järjestelmä on asennettu ennen vuotta 1999. Jollei tarkastuskaivoja ole, lasketaan käyttöiän lyhenevän 25 prosentilla eli noin 30 vuoteen. Jollei putkistoja ole tarkistettu tai uusittu 1980-luvun alun jälkeen, alkaa toimenpiteillä olla siis kiire.

Salaojituksen kunnostamisessa kannattaa panostaa hyvään suunnitteluun. Jo ennen suunnittelua on syytä kaivaa muutama koekuoppa, jotta suunnittelulle saadaan riittävät ja oikeat lähtötiedot. Tonttien maaperä usein vaihtelee, ja koekuopilla on helppo selvittää esimerkiksi mahdollisen kallion olemassaolo tontilla.

Ammattisuunnittelijoiden laatimien suunnitelmien perusteella urakoitsijatkin voivat tehdä vertailukelpoisia tarjouksia. Ulkopuolisen valvojan palkkaaminen ei ole ollenkaan huono ajatus. Kaikki työvaiheet, tekijät ja tarvikkeet pitäisi dokumentoida. Kun taloa kenties vuosien päästä aletaan myydä, on kenenkään ilman dokumentteja hyvin vaikea tietää, millainen salaojitus rakennuksessa on ja mitä remontissa on tehty.

Katon sadevedet pois perustusten viereltä

Melko yleinen kosteusvaurioiden aiheuttaja on katon sadevesien ohjaaminen syöksytorvesta suoraan rakennuksen vierelle. Katolta tulevat sadevedet tulee ohjata hallitusti pois rakennuksen viereltä, nykyohjeiden mukaan vähintään kolmen metrin päähän rakennuksesta. Ohjauksen voi vanhemmassa kohteessa toteuttaa myös pintavesikouruilla, jos ei haluta kaivaa maahan umpiputkijärjestelmää.

Sadevesien ohjauksen merkitys korostuu, mikäli kohteessa on riskirakenteita. Muun muassa valesokkelirakenne yhdistettynä puutteelliseen sadevesien ohjaukseen aiheuttaa yleensä jossain vaiheessa kosteusvaurioita ulkoseinän alaosiin. Tärkein sadevesijärjestelmään liittyvä huoltotoimenpide on räystäskourujen ja syöksytorvien alla olevien rännikaivojen puhdistus.

Lue lisää salaojituksesta ja sadevesijärjestelmästä

• Omakotitalon salaojituksen ja sadevesijärjestelmän toimintaperiaate