Puutarhurin vihervinkki: taimikasvatuksen kastelun tarpeet ja haasteet

Yksi tärkeimpiä asioita taimikasvatuksessa olisi saada taimien juuristo kehittymään ja kasvamaan aktiiviseksi. Tavoitteena on saada kasveja, joiden kestävyys ja kasvukunto on huippuluokkaa koko kesän, ja tällöin juuriston kasvun ja kunnon pitää olla ensiluokkaista. Se kaikki alkaa jo taimikasvatusvaiheesta. Olisi helppoa kasvattaa kasvihuoneessa komeasti kukkivia kasveja, joiden kasvu olisi ruokittu lämmöllä ja ravinteilla, mutta jotka eivät kestäisi ensimmäistäkään vastoinkäymistä.

Kastelun avulla taimia siis ”opetetaan” kasvattamaan juuria, mutta toki myös pidetään huoli, etteivät ne ”näe nälkää ja janoa”, jottei taimien kasvu ja kehitys häiriinny. Alussa toimin niin, että pidän taimet ennemmin hieman janon puolella ja sitten annan vettä ja ravinteita. Pikkutaimia en koskaan kastele pelkällä vedellä, vaan laimealla lannoitevedellä.

Istutuksen jälkeen kastelen muutamaan kerran päältä ja niin, että multa kastuu vain puoleenväliin ruukkuun asti. Idea siis on, että juuripaakku saa vettä, mutta ihan läpimäräksi ruukkua ei kastella.

Sitten kun muutama viikko on menty näin, alan kastelemaan alakautta. Helpointa se on, kun laittaa ruukut jonkun astian päälle (ruukkualusta on siihen yksi parhaimpia) ja väliin altakastelumatto. Kastelen kastelumaton märäksi ja sitten odotan, kun matto tuntuu seuraavan kerran kuivalle, niin kastelen lisää. Näin juuret hakeutuvat aktiivisesti sinne, minne kuuluukin eli alaspäin eikä ylikastelun vaaraa ole. Ylikastelu kun on yleensä se suurin syy, miksi taimet yhtäkkiä ”nuupahtaa”.

Sitten kun taimien ensimmäiset juuret pilkistävät kasvatusruukkujen pohjarei’istä esiin, ollaankin jo voiton puolella. Sen jälkeen kastelun hallinta on paljon helpompaa. Eli yleensä ne ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa pikkutaimilla on sitä tarkempaa huolenpitoa, mutta se kaikki on monta kertaa sen arvoista ja kannattavaa.

Kastelun lisäksi on hyvä huolehtia, että lämpötila ei alussa nouse liian korkeaksi ja pysyisi suht tasaisesti siinä +20°C-asteen tienoilla (ennemmin hiukan alle, kun paljon yli).

Sumuttelu ja/tai ”huputus” alkuviikoille on myös hyväksi. Taimet kun tulevat kasvihuoneista, niin huoneilma on niille alussa usein liian kuivaa, ennen kuin tottuvat ja juuret kasvavat.

Mullan koostumus saisi olla ennemmin ilmava kuin liian tiivis. Jos epäilet mullan olevan liian tiivistä, niin mullan sekaan on hyvä sekoittaa jotain, joka keventää sitä. Pussitavarana perliitti on parasta, mutta toki hiekka tai hiekansekainen multa käy myös hyvin. Liian ”tiukassa” kasvualustassa juurien kasvu on vielä haastavampaa saada hyvään vauhtiin. Itse suosittelen käyttämään joko sammalpohjaisia taimimultia tai kookostaimimultaa.

Jos haluat tehdä taimikasvatusta helpommalla, niin taimet kannattaa kasvattaa ensin taimiruukuissa eikä istuttaa esim. suoraan amppeliin. Ruukuissa kastelun ym. asioiden hallinta on paljon helpompaa tässä vaiheessa. Suosittelen valitsemaan kasvatusruukuiksi ennemmin siihen tarkoitukseen tehtyjä muovisia, pohjarei’itettyjä 8 cm taimiruukkuja, älä ainakaan niitä turpeesta puristettuja. Vaikka niiden idea siitä, että ne voi sitten sellaisenaan istuttaa jatkossa, niin kyllä niiden kastelun ja kosteuden hallitseminen on hyvin haasteellista.

Hyvät lajikeominaisuudet ovat toki itsestään selviä. Huonosta lajikkeesta kun ei hyvää saa hyvälläkään hoidolla, mutta hyvästä lajikkeesta saa hyvän kasvattamalla ja hyvällä hoidolla suorastaan erinomaisen. Ja näitä hyviä lajikkeita olen valinnut sinulle kotisivuillemme.

Terveisin

Juha Toikka
puutarhuri
Kodin Kukat Oy / Toikan Puutarha

Lisää ajankohtaisia puutarhavinkkejä saat Puutarhurin perjantaipostissa aina perjantaisin. Liity >