Sisustusideoita – aurinkokylpyjä vaaleiden seinien ja viherkasvien keskellä 

Vanhat rintamamiestalot seisovat kuin sotilaat rivissä. Iäkkäiden omenapuiden ja kukkien kaunistamat suuret runsaat pihat on ympäröity aidoin ja pensain.

1940–1950-luvulla rakennettu omakotitaloalue huokuu rauhallista menneen ajan tunnelmaa. Kiire on jäänyt jonnekin kauemmas.

Sisustamisesta ja viherkasveista pitävä asukas suunnitteli remontin itse, jotta sai juuri mieleisensä asunnon. Koti onkin uskomattoman valoisa – tuntuu kuin kevät tulisi aikaisemmin ja syksy myöhemmin kuin muille.

↑ Olohuoneessa on raikas skandinaavinen tunnelma. Valkoiset rullaverhot antavat suojaa kirkkaimmalta auringonvalolta, mutta pysyvät huomaamattomina valkoista seinää vasten. Sohva on Ikeasta. Takka on aktiivisessa käytössä varsinkin talvisin.

Terve persoonallinen talo

Asukas etsi vanhaa, persoonallista, alkuperäiskuntoista mutta tervettä taloa. Lisäksi pihan pitäisi olla mahdollisimman suojaisa ja vehreä. Vuonna 1949 rakennettu talo Lahdessa täytti kaikki kriteerit ja sopi budjettiin. Se oli lähes alkuperäisessä, mutta hyvässä kunnossa.

Vanhat ovet, lautalattiat, pintavetona vedetyt sähköjohdot ja pontattu katto toivat heti sisään astuessa tunteen, että nyt ollaan vuodessa 1950. Tavoitteena oli säilyttää ja palauttaa niin paljon vanhaa sodanjälkeistä aikakautta kuin mahdollista tekemättä talosta museota.

Raikas sisäilma oli merkki siitä, että tuuletus toimi. Vuodet olivat kohdelleet taloa lempeästi. Keittiö, kylpyhuone ja vessat oli remontoitu 1990-luvun vaihteessa, mutta pinnat olivat alkuperäisessä asussaan. Remonttia oli tiedossa lisää, sillä remontoituihin tiloihin halutiin palauttaa vanhan ajan tunnelma.

↑ Lähes seitsemänkymppinen talo on remontin myötä saanut arvoisensa ulkoasun. Terve rakennus palvelee vielä vuosikymmeniä.

Perinteet reilusti näkyville

Ensin talosta poistettiin ulkoseinän mineriitti, jonka tilalle laitettiin lautaverhoilu. Se maalattiin alkuperäisellä vaalealla sävyllä.

Katto on edelleen alkuperäinen. Kunnostuksen ja pesun jälkeen se maalattiin perinteikkäällä rintamamiestalon vihreällä sävyllä.

Keittiössä uusi kohtaa vanhan, mutta tunnelma kuljettaa vahvasti menneeseen. Kaapistot on suunniteltu niin, että luonnonvalo pääsee esteettä ikkunoista keittiöön. Lankavetimet ovat tyyliltään samanlaiset kuin 1950-luvulla. Vanha alkuperäinen seinäkaappi oli vuosien varrella saanut jäädä paikoilleen – onneksi. Kaappi sai remontin myötä uuden maalipinnan.

↑ Saarekkeen äärellä mahtuu ruokailemaan ja tekemään ruokaa. Lautaseinä luo kiinnostavuutta ja mökkimäistä tunnelmaa. Keittiöstä on kaunis näkymä viereiseen ruokailuhuoneeseen. Cole & Sonin Cow Parsley -tapetti on vaikuttava näky suurena pintana peräseinällä. Katosta roikkuvat Artekin Birberry-valaisimet ovat 1990-luvulta.

Valkoisia pintoja

Kylpyhuoneeseen luotiin uusi ilme, ja lisää tilaa saatiin purkamalla kylmä, huonosti eristetty varastotila. Seiniin valittiin perinteinen 15 x 15 -senttinen valkoinen laatta ja lattiaan kuusikulmainen hexagon-laatta, jota käytettiin paljon 1950-luvulla.

Lisää tilan tuntua, avaruutta ja valoisuutta talon eri tiloihin saatiin maalaamalla pinnat valkoisiksi. Vaaleus luo kauniin taustan huonekaluille ja viherkasveille sekä raikastaa sisätilojen ilmeen. Tarpeen tullen pinnat on helppo korjausmaalata tai vaihtaa täysin uuteen sävyyn.

160 neliön suuruisen talon jokainen neliö on käytössä. Lisää tilaa olisi saatavilla kellarista, joka jäi vielä täysin alkuperäiseen kuntoonsa.

↑ Viherkasvit viihtyvät valoisassa kodissa. The Dots -ripustimet tuovat ilmettä seinälle.

Käytettyä ja kierrätettyä

Huonekalut tähän kotiin on hankittu käytettynä, sillä vanhaan taloon sopii paremmin elämää nähnyt esine kuin täysin uusi. Vanhojen designklassikoiden joukkoon mahtuu myös käytettynä hankittua Ikeaa. Rakkaus Ranskaan ja Pariisiin näkyy sisustuksen yksityiskohdissa.

Viherkasvit ja kukat ovat asukkaan intohimo, ja yksi sisustuksen näkyvin osa onkin pelastetut viherkasvit.

Koti on sisustettu skandinaavisen selkeällä tyylillä, joten sisustus pysyy minimalistisena; kasveja ja huonekaluja tulee välillä lisää, mutta samalla jotain karsiutuu pois.

Teksti: Maija Tiensuu, kuvat: Anna Wallendahr