Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisinä levinneet monenlaisiin elinympäristöihin: pelloille, pientareille, metsiin ja rannoille. Ne muodostavat paikoin laajoja tiheitä kasvustoja, niin kutsuttuja jättiputkimetsiä, jotka tukahduttavat alleen kaiken muun kasvillisuuden ja uhkaavat muidenkin eliöiden olemassaoloa. Jättiputken hävittäminen ajoissa on tarpeellinen toimi, jotta näin ei pääse käymään.
Jättiputkista on ihmisille ja eläimille terveydellistä haittaa, joten jättiputken hävittäminen myös siksi on todella tärkeää. Jättiputkien kasvineste voi aiheuttaa iholle palovamman kaltaisia iho-oireita reagoidessa auringonvalon kanssa tai vaikka polttaa koiran tassut tai kirsun. Vammat voivat parantua hitaasti tai jäädä pysyviksikin. Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä oleskelusta.
Tontin valloittanut jättiputki voi alentaa kiinteistön ja maan arvoa. Vanhoissa kulttuurimaisemissa sitä voi pitää myös maisemallisena haittana.
Jättiputkien mekaaniseen torjuntaan on monia keinoja. Jättiputken hävittäminen kannattaa aloittaa ajoissa loppukeväästä tai alkukesästä, kun kasvit ovat vielä pieniä.
MAINOSYksittäisiä jättiputkiloyksilöitä voi torjua katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10–20 sentin syvyydestä tai kaivamalla juuri kokonaan maasta. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä.
Koska jättiputket lisääntyvät vain siemenestä, kukintojen poistolla voi jo olla tehokas vaikutus. Katkaisemalla jättiputken kukinto estetään uusien siementen kehittyminen ja variseminen maahan. Yksittäinen jättiputki voi tuottaa jopa 20 000 siementä, jotka saattavat säilyä elinkykyisinä kymmenenkin vuotta.
Kannatta kuitenkin huomioida, että kasvi, josta on katkaistu kukinto, voi tehdä vielä uuden kukinnon, joka sekin täytyy poistaa. Kukinnon katkaisun ajankohdalla on siis myös väliä: juuri parhaassa kukassa oleva katkaistu jättiputki tekee vielä uuden, joskin pienemmän, kukinnon.
Toistuva niittäminen estää kasvia yhteyttämästä ja keräämästä ravintoa ja heikentää hiljalleen kasvin elinvoimaa. Jos haluaa kokeilla jättiputken niittämistä, se on parasta ja turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa, eli alkukesästä.
MAINOSNiittämisessä on kuitenkin riski saada kasvinestettä päälle tai roiskuttaa siemeniä maahan, joten niittäminen ei välttämättä ole paras keino jättiputken hävittämiseen. Päälle täytyy ainakin vetää sadeasu, kasvovisiiri, kumisaappaat ja nesteitä pitävät käsineet, sillä jättiputken neste on todellakin polttavaa auringon kanssa.
Ainakaan niittäessä ei tule käyttää siimaleikkuria tai raivaussahaa, koska ne roiskuttavat kasvinestettä ja palovammojen riski suuri. Viikate on turvallisempi vaihtoehto jättiputken hävittämisessä.
Pienehkön kasvuston voi peittää paksulla mustalla muovilla, jonka päälle laitetaan vaikka kiviä painoksi. Peittäminen näivettää kasvit ja siemenet jäävät itämättä. Peittäminen on helpointa tehdä aikaisin keväällä, ennen kuin kasvit ovat lähteneet kunnolla kasvuun.
Jättiputkia sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen hävittämisessä tulee olla huolellinen, ettei omilla toimillaan vain kiihdytä jättiputkiesiintymän kasvua.
MAINOSAinoastaan lisääntymiskyvyttömät kasvin osata, kuten lehdet, voidaan laittaa kompostiin. Kaikki muut osat säkitetään ja toimitetaan sekajätteeseen tai jäteasemalle.
Myös siemenet ja niitä sisältävät kukinnot tulee hävittää esimerkiksi polttokelpoisena sekajätteenä, koska ne eivät tuhoudu kompostissa.
Jättiputkien hävittäminen vesistön varrelta vaatii erityistä huolellisuutta, sillä siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille.
Jos jättiputki on levinnyt myös naapurin tontille, jättiputken hävittäminen kannattaa tehdä yhteistyössä. Jos esimerkiksi mökillä naapuritontti on autioitunut eikä hävityslupaa saa asukkaalta, kannattaa olla yhteydessä omaan kuntaan.
MAINOSLue lisää kasvijätteen hävittämisestä: Pienten kasvijätemäärien käsittely
Lähde: vieraslajit.fi / Kuvat: Pixabay.com