Kivien raivaus ja rakennuskivien louhiminen on menneinä aikoina ollut yleistä, esimerkiksi navettojen rakentamiseen, talojen kivijalkoihin ja kaupunkien katukiviksi. Tavallisin menetelmä on ollut porata käsivoimin lekalla ja sepäntekoisilla porilla reikiä suoraan jonoon lohkosuunnaltaan sopivaan kallioon.
Näihin reikäjonoihin iskettiin sitten kuivat puutapit. Tappeja kostuttamalla syntyi puun solukkoon huomattava paine, joka ajan mittaan halkaisi kiven.
Mikäli kivi halutaan vain pilkkoa pienemmäksi ja kuljettaa sen jälkeen pois, kaupasta saatava etanadynamiitti sopii tehtävään. Kiveen tai betoniin porataan esimerkiksi 32 mm reikä tai reikiä, jotka täytetään etanadynamiitilla eli murtolaastilla.
Kemialliseen reaktioon perustuva laastin paisuminen rikkoo kiven ajan mittaan äänettömästi aiheuttamatta sen ihmeempää ”räjähdystä”.
MAINOSEtanadynamiitin haittapuolia ovat suurehko porausreiän läpimitta ja syvyys sekä siitä seuraavat isohkot työkalut. Toinen haitta on enemmän tai vähemmän hallitsematon lohkeamissuunta. Aivan ilmaistakaan etanadynamiitti ei ole.
↑ Kivien halkaisuun on hyvä varautua 6 – 10 kiilasarjalla. Sarjaan kuuluu aina yksi kiila ja kaksi likua. Likut asetetaan reiän sisälle sen molemmin puolin. Kiila sopii likujen väliin aluksi melko ylös ja lyödään kiveä lohkottaessa syvemmälle.
Kotipihan kivien lohkaisuun soveltuvat paremmin 16 mm sds-kiviporanterät, niihin sopiva verkkovirralla toimiva poravasara ja sepäntekoiset halkaisukiilat. Kiiloja on saatavana suuremmillekin rei’ille, mutta tällöin työmäärä lisääntyy, koska suuremmat reiät on myös porattava syvemmiksi.
MAINOSKiviporanterien kärkien kovuudessa on laadullisia eroja, joten kannattaa kokeilla eri merkkejä. Kaksileikkuinen kärki tuntuu sähköisellä poravasaralla purevan luonnonkiveen paremmin kuin nelileikkuinen.
Mikäli kivestä saatavia lohkoja aiotaan hyödyntää kiviaidassa, porraskivinä tms, on lohkosuunnalla suuri merkitys. Mitä enemmän toivotunlaisia lohkoja saadaan, sitä vähemmän syntyy hukkakiveä eli rääppiä. Jos tavoitteena on ainoastaan rikkoa kivi pois kuljettamista varten, lohkomisen suunnalla ei juurikaan ole merkitystä. Seuraavassa oletetaan, että kivi lohkotaan hallitusti jatkokäyttöä silmälläpitäen.
↑ Reiät porataan 16 mm poravasaralla tarkalleen samaan linjaan. Reikävälin ja syvyyden tulee olla 100 – 150 mm. Suuntakepin avulla reiät saadaan poratessa yhdensuuntaisiksi.
MAINOSEnnen työhön ryhtymistä on katsottava, mihin suuntaan kivi lähtisi hyvin lohkeamaan. Kiven pinnan kastelu helpottaa pintarakenteen selvittämistä.
Näkyvät luonnolliset halkeamat eli poreet kannattaa hyödyntää ensimmäiseksi, koska kivi joka tapauksessa pyrkii työn kuluessa ennemmin tai myöhemmin lohkeamaan niiden mukaisesti. Jopa puolitoistametrinen kivi saattaa haljeta kokonaan yhdestä ainoasta halkeamasaumaan poratusta kiilareiästä.
Maakiveä voi joskus joutua kääntelemään taljan avulla. Voihan esimerkiksi halkeama olla näkyvissä vain kiven alla. Toinen syy kiepautuksen tarpeeseen voi olla halutun pinnan saaminen ylöspäin helpommin porattavaan asentoon.
Ilman luonnonhalkeamia oleva umpikivi kannattaa lohkoa keskeltä kahteen yhtäsuureen osaan. Kahden erisuuren palan havittelu johtaa yleensä siihen, että halkeama ”luistaa” keinutuolin jalaksen mallisesti pienemmän vastuksen suuntaan.
MAINOS
↑ Kiilat ja likut sijoitetaan niin, että niiden aiheuttama laajenemissuunta on tarkoin kohtisuorassa reikälinjaa vastaan. Kiiloja kiristetään tasaisesti reikäsarjan päästä päähän moskalla lyöden. Välillä on hyvä pitää tauko. Äänenkorkeus nousee, kunnes kiven haljetessa kuuluu vain soinniton massahdus.
Halkaisukiiloja käytettäessä reiät porataan samaan riviin ja tarkalleen yhdensuuntaisiksi. Tarvittaessa voi kiven pintaan piirtää huopakynällä suoran viivan.
Reikävälin ja syvyyden tulee olla 100 – 150 mm. Mitä lähempänä toisiaan reiät ovat ja mitä syvemmät, sitä tarkemmin kivi ottaa huomioon poraajan toivomukset.
Porauksen suunnan tarkkailussa auttaa jo porattuun reikään sijoitettu suuntakeppi, jota voi käyttää myös reikien puhdistamiseen hiekkapölystä veden avulla porausten jälkeen. Kivipölyn poistumista reiästä voi porauksen aikana helpottaa liikuttamalla terää välillä pituussuunnassa.
Poraa ei saa poratessa liiemmin painaa. Se johtaa vain terän nopeampaan kulumiseen.
Kiilasarja koostuu kolmesta osasta, joista kaksi sivupalaa eli ”likut” sijoitetaan reikään sen vastakkaisille puolille, ja kiila niiden keskelle. Kiila on muodoltaan suora, likujen yläpäät on taivutettu sivulle. Taive toisaalta helpottaa kiilasarjan asettamista, toisaalta estää likuja vahingossa solahtamasta reiän uumeniin.
Likut ja kiilat sijoitetaan reikiin siten, että niiden aiheuttama laajenemissuunta on tarkoin kohtisuorassa porattua reikälinjaa vastaan. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi likut ja kiilat on hyvä öljytä kosketuspinnoiltaan kevyesti. Kun kaikki kiilasarjat ovat rei’issään, aletaan kiiloja kiristää moskalla tasaisin lyönnein aina uudelleen reikärivin alusta loppuun.
↑ Sopivan poraussuunnan ja -asennon löytämiseksi voi olla tarpeen kääntää kiveä taljan avulla.
Lyönnit soivat. Kiristystä nostetaan tasaisesti, jolloin samalla äänenkorkeus nousee. Suurta voimaa lyödessä ei tarvita. Välillä on hyvä pitää tauko, jotta kivi saa aikaa lohjeta halutusta kohdasta.
Eräällä hetkellä kiiloja kiristettäessä kuuluu vain soinniton massahdus ja kiveen ilmestyy reikäriviä myötäilevä pore. Osat pysyvät yleensä vielä silloinkin niin lujasti kiinni toisissaan, että ne on erotettava teräväpäisellä kangella tai sorkkaraudalla. Likut ja kiilat poimitaan talteen seuraavaa lohkomista varten.
Kivien lohkomisessa jos missä työ opettaa tekijäänsä. Jos tavoitteena on esimerkiksi kiviaidan valmistaminen, haluttu yhtenäinen lohkoleveys on hyvä määritellä etukäteen. Näkö-, kuulo- ja hengityssuojaimet ovat kivityössä välttämättömät. Pitkävartiset hitsaajan hanskat suojaavat ranteita kivien käsittelyssä.
↑ Kiviä pilkottaessa on hyvä tietää, mitä lohkoista rakennetaan. Tämän Hattulassa rinnetontille rakennetun keittiöpuutarhan reunusmuuri on koottu omalta tontilta pilkotuista maakivistä. Turvallisuuden vuoksi varmistettiin lohkojen pysyvyys poraamalla kahden ylimmän kivirivin läpi pystysuorat 16 mm reiät. Kuhunkin reikään lyötiin pitkä kivet toisiinsa lukitseva 15 mm terästanko.
Teksti ja kuvat: Jukka O. Mattila