Pientalotohtori: 1980-luvun pientalo – Kahi-tiilirakentamisen kulta-aikaa

Nousukausi jylläsi 1980-luvulla, kun Suomeen rakennettiin lähes 200 000 omakotitaloa. Yksi kasvun edellytys oli massatuotanto, jonka yleistyvä talopakettirakentaminen sai aikaan.

Pientalojen pohjaratkaisuista tuli vapaamuotoisempia ja arkkitehtuuri nousi monipuolisemmaksi kuin aikaisempina vuosina.

Taloissa oli erityisen paljon syvennyksiä sisääntulojen kohdalla sekä erilaisia katoksia ja erkkereitä.

Pientalosuunnittelussa otettiin käyttöön tietokoneavusteinen suunnittelu eli CAD-järjestelmä. Kotien varustetasoon satsattiin, ja apukeittiöt sekä kodinhoitohuoneet yleistyivät.

1980-luvun talot sisältävät 1970-luvulla rakennettujen talojen tapaan lukuisia vaurioherkkiä rakenneratkaisuja. 1980-luvun taloja tarkasteltaessa on syytä huomioida, että lähes 40 vuoden iässä monet alkuperäiset järjestelmät ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä tai alkavat lähestyä käyttöikänsä loppua. Riskien ja rakenteiden kunnon selvittäminen vaatii lähes aina rakenteiden avaamista ja tarkempaa tutkimista, johon tarvitaan asiaan erikoistunut ammattilainen.

Tiiliverhoilusta muoti-ilmiö

Yleisimmät julkisivumateriaalit olivat 1980-luvulla puu ja tiili tai niiden yhdistelmät.

Jopa 80 prosenttia uusista omakotitaloista verhoiltiin tiilellä. Julkisivut olivat valkoisia, mutta myös keltaisia, sinisiä ja vaaleanharmaita. 1980-luku oli kahi-tiilirakentamisen kulta-aikaa.

Talotekniikassa uutuutena oli muun muassa ilmalämmitys, jossa lämmin ilma johdetaan asuintiloihin ilmakanavistoilla. Ilmalämmityksellä varustettuja taloja rakennettiin arviolta 50 000 kappaletta, mutta ilmalämmitystekniikan suurin suosio jäi 1980-luvulle.

Sähkölämmitys tehtiin pääosin suorina lämmityksinä sähkölämmittimillä tai kattolämmityksenä. Lattialämmitystä käytetiin pääosin vain pesutiloissa. Myös paksuihin betonilattiarakenteisiin saatettiin tehdä lattialämmitys, joka varasi ja hyödynsi halvempaa yösähköä.

Ilmanvaihtoratkaisuna oli pääosin painovoimainen ja koneellinen poistoilmanvaihto. Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto alkoi kuitenkin yleistyä.

Huomiota energiatehokkuuteen

Korjausrakentaminen ja rakennusten energiatehokkuus alkoivat kiinnostaa 1980-luvun omakotiasujia ja -rakentajia.

Rakentajan kalenterissa vuonna 1984 nostettiin esille muun muassa kosteuden vaikutus rakenteissa ja sen huomioon ottaminen rakentamisessa.

Nyt alettiin myös jo jonkin verran tunnistamaan edellisten vuosikymmenten aikana tehtyjä virheitä rakentamisessa. Varsinaisista kosteusongelmista ei vielä kuitenkaan puhuttu, vaan huomiota kiinnitettiin enemmän esimerkiksi rakenteiden lujuuteen.

↑ Sisäpuolelta lämpöeristetty maanvarainen seinä voi olla altis monenlaisille vaurioille.

Matala sokkelikorkeus ja kosteusongelmia

Matalaperusteinen rakentaminen leimasi edellisten vuosi- kymmenten tapaan 1980-luvun rakentamista.

Maanvaraiset kodit, joissa oli usein yläpuolinen puukoolaus, perustettiin edelleen heikosti kantaville rakennuspohjille hiekkapetien varaan ja maaperän kosteus pääsi siirtymään rakenteisiin. Puutteet pinta- ja sadevesien ohjauksessa sekä salaojajärjestelmien puuttuminen tai puutteet alkuperäisessä toteutuksessa lisäsivät riskiä oleellisesti.

Salaojajärjestelmälle on KH 90-00403 -kortissa määritelty tekniseksi käyttöiäksi vain 40 vuotta, mikäli järjestelmää on huollettu säännöllisesti. Huoltamattomana käyttöikä on luonnollisesti pienempi. Alkuperäiset salaojat 1980-luvun taloissa ovat jo käytännössä ylittäneet teknisen käyttöikän- sä, joten niiden uusimiseen tulisi varautua.

Aikakauden perustuksissa oli tyypillistä usein myös se, että sokkelin lämmöneriste sijoitettiin niin sanottuun sokkelihalkaisuun. Usein sokkelihalkaisun eristeenä käytettiin mineraalivillaa, jonka kosteustekniset ominaisuudet eivät riittäneet.

1980-luvulla käytettiin runsaasti valesokkelirakennetta, jossa kantava puurunko lähtee läheltä maanpinnan tasoa tai jopa maanpinnan tason alapuolelta. Tämä rakenne vaurioineen tulee monessa kuntotarkastuksessa yllätyksenä. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota säännöllisillä tarkastuksilla tai tekemällä Suoritusohjeen mukainen kuntotarkastus jo asunnon myynnin alkuvaiheessa.

Kellarin koolatut seinärakenteet

Kellariin sijoitettiin märkätilat ja myös usein takka- sekä makuuhuoneita. Rakenne toteutettiin monesti niin, että kivirakenteisen (usein harkko tai betoni) rungon päälle asennettiin koolattu puurunko mineraalivillaeristeellä. Kyseinen rakenne tunnistetaan nykyään vaurioherkäksi rakenteeksi eli niin sanotuksi riskirakenteeksi.

Maanvastaisen sisäpuolelta lämmöneristetyn seinän vaurioituminen on yleensä seurausta ulkopuolen kosteuden pääsemisestä rakenteisiin. Syynä tähän on usein puutteellisesti toimiva tai kokonaan puuttuva salaojitus, maanvastaisen seinän vedeneristyksen puutteet tai puuttuminen kokonaan sekä liian hienojakoinen (kapillaarinen) täyttömaa-aines perustusten alla ja maanvastaisen seinän vierellä.

Toinen vaurioitumisen aiheuttaja saattaa olla sisäilman kosteus, joka pääsee tiivistymään lämmöneristeen ja maanvastaisen kiviainesrakenteisen seinän rajapintaan. Tämän seurauksena rakenne vaurioituu.

Haju tai värimuutokset rakenteiden pinnoilla ovat usein merkki vauriosta. Jos epäilee vauriota, kannattaa teettää tarkempi kuntotutkimus. Rakenteen kunto tulisi selvittää aina rakennetta avaamalla.

↑ Läpivienti on tiivistetty ja aluskate asennettu puutteellisesti.

Vesikatoilta puuttuu usein aluskate

Aluskatteita alettiin käyttää vesikatteen alla vasta 1980-luvun lopulla, joten 1980-luvulla tai aikaisemmin rakennettujen vesikattojen alla on harvoin aluskatetta.

Oikein asennettu aluskate estää katteen vuotovesien ja katteen alapintaan muodostuvan kondenssiveden valumista yläpohja- ja seinärakenteisiin.

1970-lukua leimasivat loivat harjakatot ja tasakatot, mutta 1980-luvun rakentaminen toi monimuotoisuuden myös kattorakenteisiin. Vesikattojen monimuotoisuus alppityylisine ratkaisuineen ja useine jiireineen asetti omat haasteensa vesikattojen toimivaan rakentamiseen. Tyypillinen syy 1980-luvun yläpohjan kosteusvaurion synnylle onkin kokonaan puuttuva tai väärin asennettu aluskate tai puutteet vesikatteen asennuksessa esimerkiksi jiireissä ja saumoissa.

Läpivientejä ei liioin aina tiivistetty kunnolla. Myös vesikattojen ja lämmöneristeen välinen puutteellinen tuuletus lisäsi kosteuden tiivistymisriskiä yläpohjassa.

↑ Kattoikkunoita ympäröivien rakenteiden selvittäminen ja tutkiminen edellyttää rakenteen avaamista ja tarkastamista.

Kattoikkunat aiheuttavat riskin

Pientalorakentamisessa 1970- ja 1980-luvuilla on ilman- ja höyrynsulkuna käytetty paljon rakennusmuovia, joka on todennäköisesti haurastunut vuosien saatossa.

Kun yläpohjasta puuttuu höyrynsulku tai se on puutteellisesti asennettu, sisätiloista pääsee kulkeutumaan vesihöyryä ja lämpövirtausta yläpohjaan.

Sisätiloista yläpohjaan ja ullakkotilaan siirtyvä kosteus voi kylmänä vuodenaikana kondensoitua rakenteiden kylmille pinnoille, kuten vesikattoon, ja valua sieltä lämmöneristeisiin.

Höyrynsulun puutteet korostuvat läpivientien lisäksi kattoikkunoiden kohdalla. Ikkunanpielien lämmöneristyksessä tai höyrynsulkujen tiiviydessä voi olla puutteita tai höyrynsulut saattavat puuttua kokonaan. Seurauksena on yleensä kosteuden tiivistyminen kattoikkunaa ympäröiviin rakenteisiin ja mahdollisesti myös jään muodostumista yläpohjan tuuletusväliin kattoikkunan ympärille, minkä johdosta ikkunan ja yläpohjan rakenteissa voi piillä kosteusvaurioita.

Kattoikkunoita ympäröivien rakenteiden selvittäminen ja tutkiminen sekä niihin mahdollisesti liittyvien riskien realisoitumisen toteaminen edellyttää aina rakenteen avausta ja tarkastamista riittävän laajasti.

↑ Märkätilojen seinärakenteesta puuttuu veden­ eristys.

Vanhat märkätilat vaativat remonttia

Ennen vuotta 1999 laatoitetuissa kylpyhuoneissa on harvoin toimiva vedeneristys, sillä tuohon aikaan vedeneristystä ei otettu rakentamisessa huomioon. 1980-luvulla pesuhuoneet tehtiin pääsääntöisesti kipsilevypintaisina ilman kunnollisia vedeneristeitä.

Puutteellinen vedeneristys altistaa märkätilat kosteusvaurioille. Usein tarkastuksissa tulee eteen tilanne, jossa vanha muovimatto on jätetty laattojen alle vedeneristeeksi. Ajan kuluessa muovimateriaali kutistuu ja hapertuu, jolloin saumat aukeavat: rakenteisiin jätetty muovimatto ei eristäkään toivotulla tavalla ja märkätilan sekä sitä ympäröivien tilojen rakenteet pääsevät vaurioitumaan.

Vedeneristetyille ja nykymääräykset täyttäville märkätiloille on KH 90-00403 -kortissa määritelty tekniseksi käyttöiäksi 30 vuotta. Mikäli märkätilassa on käytetty kosteussivelyjä, käyttöikä on vain 15 vuotta. Tämän takia kaikki 1980-luvulla rakennetut alkuperäiset kylpyhuoneet ovat ylittäneet niille asetetun teknisen käyttöiän ja tilojen remontoimiseen tulisi varautua.

Teksti: Kim Malmivaara, kuvat: Raksystems