Pientalotohtori – Julkisivun vaurioita voi ennaltaehkäistä

↑Rapatun puutalon julkisivun vaurioita.

Julkisivun vaakaosa kerää lunta ja kosteutta aiheuttaen vaurioita.

Yleisimmät pientalojen julkisivuissa käytetyt materiaalit ovat puu, tiili ja rappaus. Julkisivujen kestävyyden ja kosteusteknisen toiminnan kannalta tärkeintä on, että julkisivuverhous on mahdollisimman hyvin suojassa säärasituksilta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää julkisivuun liittyvien rakenteiden liitosten tiiveyteen, mm. ikkunoiden ja ulko-ovien liittymiin.

Julkisivuverhouksessa kiinni ollut terassi on aiheuttanut vaurioita ulkoseinän alaosaan 3 vuotta vanhassa kohteessa.

Räystäättömyys lisää merkittävästi ulkoseiniin ja julkisivuverhouksille kohdistuvaa kosteusrasitusta. Julkisivuvauriot johtuvat usein myös köynnöskasveista, jotka pitävät julkisivun pinnan kosteana. Tämän päivän tietämyksen mukaan kasvillisuus tulisi seinustoilta poistaa. Lisäksi puutteellinen sokkelikorkeus voi olla syypää verhouksen vaurioihin, kun rankkasateen roiskevedet vahingoittavat julkisivun alaosia. Yhtenä syynä ulkoseinien rappeutumiseen voi olla myös suoraan julkisivuverhoukseen kiinni asennetut terassit tai patiot.

Lateksilla maalatussa seinässä lauta on pehmentynyt ja maalin alla on höyrypusseja.

Toisessa lateksilla maalatussa seinässä maali kuoriutuu pois.

Tee puujulkisivujen huoltomaalaukset ajoissa

Perinteisesti suomalaisen pientalon julkisivu on tehty puusta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että puuta on ollut helposti saatavilla omista metsiä ja se on koettu helpoksi rakennusmateriaaliksi keveytensä ja helpon työstettävyytensä vuoksi.

Puujulkisivuissa tärkeintä on, että huoltomaalaukset tehdään hyvissä ajoin ennakoidusti eikä vasta sitten, kun maali on alkanut kuoriutua pois ja puun pinta on pehmentynyt. Toinen tärkeä asia on valita oikea maalityyppi, varsinkin, kun maalataan vanhaa taloa aiempien maalikerrosten päälle. Maalivalmistajilta löytyy tutkimuspalveluita, joissa olemassa olevan maalipinnan koostumuksen saa selvitettyä.

Muurauslaasti on tukkinut tuuletusvälin.

Erityisesti puujulkisivuissa korostuu ulkoseinärakenteen tuuletuksen toimivuus. Mikäli sisäilman vesihöyryä pääsee rakenteeseen, pitäisi sen päästä sieltä poistumaankin. Tuuletusraon merkitys tämän päivän rakentamisessa on jo itsestäänselvyys.

Tyypillinen tuulettumaton seinärakenne on 1950-luvun rintamiestaloissa. Rakenteessa ei ole tiivistä höyrynsulkua sisäpuolella, mikä tarkoittaa sitä, että sisäilman vesihöyryä pääsee rakenteeseen. Koska seinässä on purueriste, se sietää hyvin kosteutta. Purulla on hyvä kyky sitoa ja luovuttaa kosteutta. Edellytyksenä tällaisen rakenteen toiminnalle tuulisella paikalla ja viistosateelle alttiina, rapautuvat saumat luonnollisesti nopeammin kuin leveän räystään suojassa olevat tiilipinnat.

Pakkasrapautumaa tiilimuurauksessa.

Tiilimuurauksessa voi myös näkyä saumojen halkeamia, jotka ovat erittäin tyypillisiä kalkkihiekkatiilellä muuratuissa julkisivuissa. Yleensä halkeamia alkaa esiintyä ikkuna- ja oviaukkojen kulmiin, ja usein ne johtuvat sisäpuolella olevan puurungon normaalista elämisestä. Mikäli halkeamat jatkuvat sokkeliin saakka, voi syynä olla rakennuksen painuminen tai lähellä tehdyt räjäytys- tai kaivuutyöt. Tuolloin asiaa kannattaa selvittää tarkemmin asiantuntijan avustuksella. Pienempien halkeamien osalta riittää niiden tiivistäminen siten, että vettä ei pääse ulkopuolelta tiiliverhouksen taakse.

Itä- ja pohjoissivuilla voi tiilimuurauksen pinnalla esiintyä myös sammalkasvustoa, jonka syynä on yleensä liian suojaisa julkisivu ja puiden läheisyys. Tällöin aurinko ja tuuli eivät pääse riittävän nopeasti kuivattamaan tiiliverhouksen pintaa. Sammalkasvustolle riittää yleensä mekaaninen poisto harjaamalla.

Tiiliverhouksissa voi olla myös pakkasrapautumisen aiheuttamaa tiilipintojen ja saumojen rapautumista. Yleensä pakkasrapautumista tapahtuu ns. kylmissä muureissa ja sateelta suojaamattomissa tiilijulkisivuissa.

Matala sokkelikorkeus ja vierelle valuvat sadevedet rasittavat julkisivun alaosaa.

Vesikatto on päässyt vuotamaan julkisivulle ja ulkoseinärakenteeseen.

Rapatut julkisivut voivat halkeilla

Kiviainesrunkoisten talojen julkisivuverhouksena käytetään hyvin usein erilaisia rappauksia. Nykyiset rappaukset ovat pitkäikäisiä ja eikä niitä tarvitse huoltaa. Iäkkäämmälle, yli 30-vuotiaalle, rappaukselle on syytä tehdä ns. kopokartoitus, jossa rappauspintaa koputtelemalla saadaan selville, onko rappaus kiinni alustassaan.

Toinen tyypillinen rappauspinnan vaurio on halkeilu, jota yleensä alkaa esiintyä ikkuna- ja oviaukkojen kulmissa. Halkeamat kannattaa tiivistää heti niiden ilmaannuttua, jotta vettä ei pääse rappauksen taakse ja rakenteisiin. Mikäli rappaus on irti alustastaan, on se myös mahdollista korjata paikallisesti. Yleensä korjaus joudutaan kuitenkin tekemään ulkonäkösyistä isommalle alueelle, jotta korjauskohta saadaan rajattua niin, ettei se erotu muusta julkisivupinnasta.

10 tyypillistä julksivujen virhettä tai puutetta

1. Puujulkisivun huoltomaalaus on laiminlyöty tai myöhässä.
2. Puujulkisivun huoltomaalaus on tehty väärällä maalilla.
3. Julkisivuverhouksen taustan tuuletus puuttuu tai ei toimi.
4. Julkisivuverhouksen läpiviennit ja liittymät eivät ole tiiviitä.
5. Julkisivulle tai ulkoseinärakenteeseen pääsee vettä räystäskourun tai syöksytorven vuodosta.
6. Sokkelikorkeus on puutteellinen, ja julkisivun alaosa kastuu roiskevesistä.
7. Julkisivulla on runsaasti köynnöskasvillisuutta.
8. Julkisivussa on vettä ja lunta kerääviä vaakarakenteita. 
9. Räystäät ovat liian lyhyet tai puuttuvat. 
10. Jälkeenpäin tehty patio tai terassi on asennettu julkisivuverhousta vasten.

Älä tee näin!

• Älä asenna uutta julkisivuverhousta vanhan verhouksen päälle selvittämättä ulkoseinärakenteen kuntoa.
• Älä maalaa puujulkisivua ennen kuin olet varma aiemmin käytetyn maalin koostumuksesta tai tyypistä.
• Älä asenna terasseja ja patioita julkisivuverhoukseen kiinni.
• Älä kasvata köynnöskasveja suoraan julkisivuverhouksen pinnalla.

Teksti ja kuvat: Matti Kaijomaa