Pientalotohtori – Pidä huolta ovista ja ikkunoista

Talo

Ovet ja ikkunat on huollettava säännöllisesti, jotta vuoto- tai lahovaurioita ei pääse syntymään. Myös huolimaton asennus voi pilata ikkunat.

↑Ikkunat ovat vaihtokunnossa, koska huolto on laiminlyöty.

Ulko-ovien ja ikkunoiden valinnassa tärkeintä on sopivan tyylin, mallin ja materiaalin löytäminen. Materiaalin tulee sopia Suomen vaativiin sääolosuhteisiin. Tämäkään ei vielä riitä onnistuneeseen lopputulokseen, sillä myös asennustyöllä on merkitystä.

Asennustyön huolellisuutta ei voi liikaa korostaa. Koko ajan tulee vastaan tapauksia niin uudis- kuin remonttikohteissakin, joissa huolimaton asennus on aiheuttanut isoja ongelmia. Suurin yksittäinen ongelma ovat vesipellitykset niin ikkunoissa kuin ulko-ovissakin. Vesipeltien kaltevuus on liian vähäinen tai liittymät rakenteisiin eivät ole vettä pitävät.

Viime ajoilta muistuu mieleen tapaus, jossa uudiskohteen yläkerran oven puutteellinen kynnyksen tiiveys aiheutti alakertaan mittavan kosteusvaurion. Alapuolella olevan seinäelementin eristetilaan pääsi vuotamaan vettä, joka vaurioitti eristeen. Oven päällä ei ollut katosta tai edes räystästä, mikä lisäsi merkittävästi oveen ja sen liittymiin kohdistuvaa kosteusrasitusta.

Toisessa tapauksessa, joka sekin tuli vastaan äskettäin, yläkerran parvekkeen ovien vesipellit oli korvattu kyllästetyllä laudalla. Kynnysrakenteet vuotivat kaikissa 12 paritalohuoneistossa. Myös tässä tapauksessa taloista puuttuivat räystäät.

Vaurioitunut kuultokäsittely auringon puoleisella sivulla johtuu laiminlyödystä huollosta.

Ikkunat ja ulko-ovet vaativat 
säännöllistä huoltoa

Ikkunoista ja ulko-ovista kannattaa huolehtia. Huolehtiminen tarkoittaa ikkunoiden ja ulko-ovien kunnon seuraamista ja mahdollisten vikojen korjaamista sekä säännöllistä huoltokäsittelyä. Huollon laiminlyönnin seurauksena syntyy helposti pinnoitevaurioita, ilma- ja vesivuotoja ja jopa puuosien lahoamista.

Vanhoille ikkunoille ja ulko-oville on tyypillistä, että ne eivät avaudu tai sulkeudu kunnolla. Lisäksi ongelmina voivat olla lämpövuodot ja vetoisuus, laho- ja muut puuvauriot, maalin ja kittausten hilseily tai lohkeilu, ikkunan huono ääneneristävyys ja riittämätön tai hallitsematon korvausilman saanti. Eteläpuolen ikkunat ovat usein myös huonokuntoisempia kuin rakennuksen pohjoispuolen ikkunat.

Tyypillisiä kunnostustoimenpiteitä ovat vanhojen tiivisteiden vaihto uusiin, lukkojen ja saranoiden kunnostaminen (voitelu), ikkunakittausten uusiminen, käyntisovitukset sekä huoltomaalaus.

Ikkunatyypeistä ehkä huonoimmin aikaa ovat kestäneet huoltoa vaille jääneet, tummaksi kuultokäsitellyt puuikkunat, joita käytettiin 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoleenväliin. Kuultokäsitellyt ikkunat tulisi pintakäsitellä muutaman (5–7) vuoden välein, muuten ne sään vaikutuksesta turmeltuvat.

Ikkunanpuitteiden huoltomaalauksen yhteydessä poistetaan vanha, hilseilevä ja irtoava maali. Tämän jälkeen ikkunat pohjamaalataan ja mahdollisesti kitataan sekä pintamaalataan. Suurin työvaihe huoltomaalauksessa on juuri pohjatöissä, joiden huolellisuudella taataan kestävä ja uutta vastaava maalipinta.

Ikkunoiden ja ulko-ovien tiivisteiden ja maalipintojen elinkaari on rajallinen, ja ne täytyy aika ajoin uusia. Jos huolto ja kunnossapito laiminlyödään täysin, voivat ikkunat ja ovet olla vaihdettavassa kunnossa jo 20 vuoden jälkeen, vaikka niiden tekninen käyttöikä on paljon pidempi.

Jos ikkuna on kovin huonossa kunnossa, sen korjaaminen maksaa enemmän kuin vaihtaminen uuteen. Lisäksi uusien ikkunoiden lämmön- ja ääneneristys on yleensä vanhoja ikkunoita parempia.

Hirsiseinä
 on vaurioitunut ikkunan vesipellin vuodon takia.

Tarkista ikkunan alapuolisten rakenteiden kunto vaihtotyön yhteydessä

Ikkunaremontin yhteydessä vanhoista taloista löytyy usein pieniä korjattavia yksityiskohtia, jotka saadaan helposti kuntoon samalla kun ikkunat vaihdetaan. Korjaamattomina rakennevirheet voivat johtaa paljon vakavampiin vaurioihin, kun kosteutta pääsee rakenteisiin.

Tyypillinen virhe on liian pieni vesipellin kallistus ja sen tiiveys ympäröiviin rakenteisiin. Varsinkin 1970- ja 1980-luvun taloissa pellitykset voivat olla miltei vaakatasossa tai kaataa jopa seinän suuntaan, jolloin sulamis- ja sadevesiä voi valua seinärakenteen sisään kostuttamaan eristeitä ja aiheuttaa mittavia kosteusvaurioita jopa alla olevien puurakenteiden lahoamista.

Vesipellin kaltevuuden tulisi olla vähintään 1:3 eli 18 astetta, mutta uudisrakennuksissa suositellaan vieläkin jyrkempää, 30 asteen kulmaan asennettua vesipeltiä. Korjauskohteissa tämä on yleensä mahdotonta toteuttaa ilman mittavampaa seinärakenteiden tai verhouksen purkamista ja uusimista.

Ikkunan madaltaminen parilla sentillä tuo pelivaraa pellitykseen, ja uusi ikkuna voidaan myös asentaa hieman entistä korkeammalle. Näin varmistetaan, että vesi virtaa varmasti ikkunasta poispäin.

Joissakin 1960- ja 1970-luvun rakennuksissa ikkunan karmit ovat osa talon kantavaa rakennetta, mikä tulee ottaa huomioon vaihtotyön yhteydessä. Rakenne on tutkittava huolellisesti, koska karmien poistaminen normaaliin tapaan voi tällöin johtaa kantavan rakenteen vakavaan vaurioon. Tällaisessa tapauksessa uusi ikkuna yleensä kannattaa asentaa vanhan ikkunan karmien sisälle.

Uudiskohteen parvekkeen oven vesipelti on korvattu laudalla ja teipillä

Miksi ikkuna huurtuu?

Ikkuna voi aika ajoin huurtua sisäpinnalta, lasien välistä tai ulkopinnalta. Ikkunan sisimmäiseen lasiin voi tiivistyä kosteutta, kun lämmin ja kostea sisäilma kohtaa ilmaa kylmemmän lasin. Ilmiö korostuu, jos ulkona on tavanomaista kovempi pakkanen.

Sisäpinnan huurtuminen viittaa yleensä sisäilman liialliseen kosteuteen tai puutteelliseen ilmanvaihtoon. Sisätiloissa on monia kosteuslähteitä, jotka vaikuttavat ilmankosteuteen, kuten kasvit, ruoanlaitto, pesutilat, sauna, suuri henkilömäärä ja riittämätön ilmanvaihto. Ikkunan sisäpinnan huurtumista voidaan ehkäistä takaamalla riittävä ilmavirtaus ikkunalasin edessä eli poistamalla ikkunan edessä olevat esteet ja ylimääräiset kosteuslähteet sekä tehostamalla ilmanvaihtoa ja säätämällä huoneilman lämpötilaa.

Ikkunan välitilaan voi kertyä kosteutta, jos sisäilma on ylipaineinen. Tällöin kostea sisäilma voi päästä tunkeutumaan ikkunan sisä- ja ulkopuitteen väliseen tilaan esimerkiksi kaihdinsäädinreikien, lukkojen ja tiivisteen raosta. Lämmin ja kostea ilma tiivistyy kylmän, ulommaisen lasin sisäpintaan. Huoneistoon syntyy ylipainetta, jos poistoilmanvaihto ei ole riittävä. Ylipaine syntyy esimerkiksi usein kaksikerroksisen, avoportaikkoisen huoneiston yläkertaan, kun ilmanvaihto on liian heikko. Ilmanvaihdon tulisi olla rakennuksessa aina hieman alipaineinen. Painesuhteet voidaan selvittää asiantuntijan tekemällä paine-eromittauksella.

Ikkunan ulkopinnan huurtumisessa on kyse eri ilmiöstä. Nykyiset energiataloudelliset ikkunat saattavat huurtua erityisesti syksyisin ja keväisin ulkoilman suhteellisen korkeasta kosteudesta johtuen. Hyvin eristävissä ikkunoissa lämpövuoto on niin vähäistä, että ulkopinta pääsee jäähtymään joissakin olosuhteissa ulkoilmaa kylmemmäksi ja tämä aiheuttaa ulkolasin huurtumisen. Tämä ei siis tarkoita, että ikkuna olisi viallinen vaan päinvastoin sitä voidaan pitää merkkinä energiansäästöstä. Ulkopinnan huurtumista voidaan vähentää rakenteellisin ratkaisuin tai käyttämällä ulommaisena pinnoitettua lasia.

Vesipellin katto on väärään suuntaan, joten alla oleva hirsiseinä on lahonnut.

5 tyypillistä vanhojen ikkunoiden ja ulko-ovien ongelmaa

  • vesipeltien vuodot rakenteisiin
  • pinnoitevauriot auringon puolisivuilla
  • tiivisteiden vuodot
  • huurtumisongelmat
  • ongelmia avaamisessa ja sulkemisessa

Älä tee näin!

  • Älä pitkitä huoltotöihin ryhtymistä.
  • Älä tee huoltomaalauksia ikkunoissa ja ulko-ovissa ilman kunnollisia pohjatöitä.
  • Älä asenna ulko-ovea ilman katosta, lippaa tai leveää räystästä.

 

Teksti ja kuvat: Matti Kaijomaa


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

huolto ikkuna koti kunnostus ovet ovi pientalo pientalotohtori talo

Lisää samasta aiheesta