Pientalotohtori: Vesikatto ja yläpohjarakenteet – melkein tärkeimmät osat kotia

MökkiTalo

Vesikaton ja yläpohjan kuntoa tulisi seurata säännöllisesti. Vesikattojen uusi-misen yhteydessä olisi aina syytä tarkastaa yläpohjarakenteet kauttaaltaan sekä korjata havaitut vauriot ja puutteet rakenteissa.

Vesikatto ja yläpohjarakenteet lienevät sellaisia rakennuksen osia, joiden kunto ja toimivuus jäävät omassa kodissa vähemmälle huomiolle. Asioihin aletaan kiinnittämään huomiota usein vasta, kun ongelmat ovat jo päässeet kasvamaan merkittäviksi.

Talojen kuntotarkastuksissa on tullut eteen tilanteita, joissa yläpohjatilassa katon vuotovesiä on vuosia kerätty pakasterasiaan tai mitä erilaisimpiin muovikippoihin. Tosin välillä rasioiden ja kuppien olemassaolo ja tyhjentäminen on unohtunut. Tämän tapaisissa tilanteissa on pieni tai merkitykseltään vähäiseltäkin tuntunut vuoto päässyt aiheuttamaan laajat ongelmat yläpohjatilaan ja aina kantaviin rakenteisiin asti.

Säännöllisellä tarkastamisella tai suhteellisen pienillä korjauksilla olisi asia saatu usein korjattua ja suuremmat ongelmat ja korjaukset vältettyä.

Yksi kodin tärkeimmistä rakenneosista

Rakennuksen eri osien listaamista tärkeysjärjestykseen on hankala tehdä, mutta voisi väittää, että vesikatto ja yläpohjarakenteet ovat perustusten jälkeen rakennuksen tärkein rakenneosa. Vesikatolla tarkoitetaan katteen ja mahdollisen aluskatteen sekä näitä välittömästi kannattavien rakenneosien muodostamaa rakennekokonaisuutta.

Vesikaton tehtävänä on estää sadeveden ja lumien sulamisvesien pääsy sisätiloihin, seiniin tai yläpohjarakenteisiin. Mikäli vesikate ei ole niin sanottu tiivissaumainen, kuten konesaumattu pelti tai bitumikermi, sen alla on käytettävä aluskatetta.

Aluskatteella tarkoitetaan varsinaisen katteen alla olevaa materiaalikerrosta, joka estää katteen saumojen tai reunojen kautta mahdollisesti tunkeutuvan veden, kuten sateen ja lumen sulamisvesien, sekä varsinaiseen katteeseen kondensoituvan, eli tiivistyvän kosteuden, pääsyn yläpohjatilaan. Aluskatteen tulisi aina olla tiivis kaikilta osiltaan. Erityistä huomiota tuleekin kiinnittää aluskatteen saumoihin ja vesikatteessa oleviin läpivientikohtiin. Aluskatteen asentamiseen ja toimintaan sisältyy paljon huomioitavia asioita, mutta yksi tärkeimmistä on, että yhtenäisyyden lisäksi se ulottuisi ulkoseinälinjan ulkopuolelle, eli räystäälle asti.

Yläpohjan pitää olla tiivis ja tuulettava

Yläpohjalla tarkoitetaan rakenneosaa, jossa lämmöneristeet sijaitsevat. Yleensä lämmöneristeiden päällä on ullakko- tai yläpohjatila.

Vesikaton suuntaisessa sisäkatossa erillistä yläpohjatilaa ei yleensä ole, vaan pelkkä tuuletusväli lämmöneristeen ja vesikatteen välissä.

Tuuletusvälin tulisi nykymääräysten mukaan olla vähintään 100 millimetriä. Tuuletusväli tulisi toteuttaa aina niin, että sen tuuletusedellytykset säilyvät räystäältä harjalle.

Yläpohjan eri kerrokset ja katon tuuletus on suunniteltava ja toteutettava siten, ettei kattoon kerry vesihöyryn tai ilmavirtausten vuoksi haitallista määrää kosteutta. Toisaalta tulee huolehtia myös siitä, että rakenteisiin mahdollisesti pääsevä kosteus tuulettuu ja kuivuu tarvittaessa.
Yläpohjan toiminnan kannalta yksi merkittävä haaste on asunnon sisäilman kosteus, jonka pääseminen yläpohja- ja vesikattorakenteisiin tulisi ehkäistä. Yläpohjan höyry- ja ilmatiiviys saadaan varmistettua asentamalla lämmöneristyksen sisäpintaan höyrynsulku tai höyrynsulkuna toimiva ainekerros, joka estää lämpimän ja kosteuskuormaa sisältävän sisäilman pääsemisen yläpohjarakenteisiin. Tuuletuksen puutteellinen toiminta tai puutteet yläpohjan ilmatiiviydessä voivat aiheuttaa sisäilman kosteuden tiivistymistä yläpohjarakenteisiin, josta voi olla seurauksena kosteusvaurioita.

Katto on suunniteltava ja rakennettava siten, että vesi pääsee poistumaan katolta suunnitellulla tavalla raken-nusta vahingoittamatta. Vesikatolle tulevat sadevedet ohjataan joko sisäpuoliseen tai ulkopuoliseen sadevesien poistojärjestelmään. Sade- ja sulamisvesien ohjauksen kannalta on tärkeää, että vedet eivät ohjaudu rakennuksen vierustalle aiheuttaen alapohjarakenteille ylimääräistä kosteuskuormitusta ja tämän kautta mahdollisia vaurioita.

Vesikatossa ja yläpohjassa tulee huolehtia myös siitä, että siellä tehtävät huoltotyöt voidaan toteuttaa turvalliseesti. Vesikatolla tulee tämän vuoksi olla myös määräysten mukaiset turvavarusteet, eli lumiesteet, tikkaat ja kulkusillat.

↑ Viemärin tuuletusputken kehnosti tiivistetty läpivienti päästää kosteutta sisään vaurioittamaan talon rakenteita.

Vesikaton ongelmat monen tekijän summa

Valitettavan usein tulee eteen tilanteita, joissa edellä esitetyt asiat evät toteudu. Vesikaton vaurioissa on harvoin kyse vain yhdestä vauriotekijästä, sillä usein vaurion aiheuttaja koostuu useamman osatekijän summasta. Tämän takia vesikaton ja yläpohjan kuntoa tulisi seurata säännöl-lisesti ja vesikattoa sekä yläpohjaa tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena.

Tarkastuksilla on usein kohteita, jossa vesikatolla olevaa läpivientiä on tiivistetty siinä olleen vian takia. Asiaa ei välttämättä ole kuitenkaan sen kummemmin tarkasteltu ja epäily siitä, että puutteellisen läpiviennin kautta on päässyt kostetta yläpohjarakenteisiin, on jäänyt tutkimatta.

Yläpohjan tuulettuvuuden ongelmat johtuvat usein talojen alkuperäisestä toteutuksesta: tuuletusraot on jätetty hyvin niukoiksi tai ne puuttuvat. On myös varsin yleistä, että myöhemmin tehdyissä muutoksissa ei ole huomioitu riittävästi yläpohjan lämmöneristyksen ja vesikatteen välin tuulettumista.

Tyypillistä on, että alun perin kylmäksi suunniteltu tila halutaan ottaa asumiskäyttöön. Esimerkkinä voisi käyttää rintamamiestaloa, jossa yläkerrosta on laajennettu vuosikymmenten aikana alun perin kylmiksi tarkoitetuille sivuvinteille.

Näissä kohteissa lämmöneristeet on asennettu usein remontin yhteydessä lähelle tai suoraan kiinni vesikatteen alapuoliseen laudoitukseen, jotta tilan korkeus saadaan mahdollisimman suureksi. Tällöin yläpohjarakenteiden tuulettumisen puutteet lisäävät rakenteiden vaurioitumisriskiä, koska rakenteisiin, esimerkiksi vesikatteen alapinnalle tiivistyvä tai sisäilmasta rakenteisiin siirtyvä kosteus ei pääse tuulettumaan pois.

↑ Läpivientiä ei ole tiivistetty huolellisesti, joten vettä pääsee valumaan sisälle.

Väärä tapa säästää energiaa

Energian säästämisen takia lisäeristäminen on yleistynyt peruskorjausten yhteydessä. Lisäeristämisessä tulisi aina huolehtia myös siitä, ettei lisäeristämisellä heikennetä rakenteen toimintaa.

Väärällä tai sopimattomalla eristeellä tai väärin sijoitetulla eristeellä voi olla vakavat seuraukset, eli rakenne voi vaurioitua. Hyvää tarkoitetulla asialla ja väärin asennetulla lisäeristeellä on saatettu tukkia esimerkiksi rintamamiestalon vinokatto-osuuden jo ennestään niukka tuuletusrako kokonaisuudessaan. Yksinkertaisimmillaan vanhan purueristeen päälle on asennettu 100–200 millimetrin lisäeristys mineraalivillalla suoraan kiinni vesikatteeseen, jolloin rakenteen tuuletusedellytykset on pilattu.

Jääpuikot räystäillä kertovat ongelmista

Kuluneen talven aikana päästiin aina Etelä-Suomea myöten nauttimaan paukkupakkasista. Usean talon räystäillä päästiin myös ihastelemaan jääpuikkoja. Vaikka jääpuikot luovatkin talvista tunnelmaa, ne voivat kertoa ongelmista talon rakenteissa.

Räystään alapuolisilla osilla esiintyvät jääpuikot ovat yleensä viite siitä, että vesikatteen alapuolisiin rakenteisiin pääsee tiivistymään haitallisen paljon kosteutta tai vesikate ei ole kaikin paikoin täysin tiivis. Yleisesti tämän kaltaisissa kohteissa ongelmien aiheuttaja löytyy puutteellisesta höyryn- tai ilmansulusta, eli yläpohjaan tai vesikattorakenteisiin pääsee virtaamaan rakennuksen sisätiloista lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Vesikaton osalle kertyvät jäämassat ja -puikot viestittävät myös siitä, että yläpohjan lämmöneristeet ovat niukat.

Oma osuutensa ongelmiin on myös puutteellisilla höyrysuluilla, jolloin lämmin sisäilma pääsee virtaamaan yläpohjaan: sisäilman lämpö karkaa harakoille sulattaen vesikaton pinnalla olevaa lumikerrosta.

Lumikerroksen paksuudella ja lämpövuodon määrällä on luonnollisesti vaikutusta lopputulemaan. Lämpövuotojen merkitys korostuu yleensä kattoikkunoiden kohdilla. Useat kattoikkunavalmistajat antavatkin huolto-ohjeeksi sen, että kattoikkunoiden ympäristöt olisi talvella pidettävä puhtaana lumesta.

↑ Räystäältä roikkuvat jääpuikot kertovat yleensä, että vesikatteen alapuolisiin rakenteisiin pääsee tiivistymään hai tallisen paljon kosteutta tai vesikate ei ole tiivis.

Tarkka kartoitus ennen remonttia

Tällä hetkellä eletään melkoista vesikattojen korjausbuumia ja tuntuukin, että tekijöitä on markkinoilla pilvin pimein. Kuuma markkina luo aina myös lieveilmiöitä, koska markkinoille tulee tekijöitä, joilla ei välttämättä ole osaamista, ymmärrystä tai kokemusta siitä, miten korjaaminen tulisi suorittaa.

Kahden käden sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, joissa vesikatto on remontoitu ilman, että koko vesikaton ja yläpohjan kuntoon olisi kiinnitetty sen tarkemmin huomiota. Pahimmillaan vanhan vesikaton päälle on asennettu uusi vesikate ja samalla vanhat vaurioituneet alus-rakeenteet ovat jätetty korjaamatta. Jälkeenpäin näiden puutteiden korjaaminen tulee kohtuuttoman hankalaksi ja kalliiksi. Kodinomistaja on jopa joutunut miettimään, että korjataanko yläpohjan vauriot sisäkautta vai puretaanko juuri uusittu vesikatto pois vaurioiden korjaamiseksi.

Lähtökohtaisesti vesikaton uusimisen yhteydessä on kohtuullisen helppoa uusia tarvittaessa yläpohjan lämmöneristeet ja huolehtia muun muassa tarvittavat tuuletus edellytykset kuntoon.

Vesikaton korjausta suunniteltaessa on erittäin tärkeää hahmottaa kokonaisuus. Niin kuin kaikissa korjaustöissä, lähtötilanteen ja mahdollisten vaurioiden ja niiden laajuuden selvittäminen on äärimmäisen tärkeää. Korjausta suunnittelevan onkin syytä varmistua siitä, että tietää, mitä ylipäänsä on tilaamassa. Lieveilmiön toisessa ääripäässä on tullut vastaan myös tilanteita, joissa kattoa on ylikorjattu: työn tilaajat, eli asukkaat, on saatu uskomaan, että täysin toimiva vesikate pitää uusia ja yläpohjaranteet korjata, vaikka mitään vaurioita ei olisi. 

Myös vesikatolla on tekninen käyttöikä

Vesikatteen uusimista pohdiskelevan on hyvä muistaa, että kaikille rakenneosille on määritelty tekniset käyttöiät. Teknisellä käyttöiällä tarkoitetaan käyttöönoton jälkeistä aikaa, jolloin rakenteen, rakennusosan, järjestelmän tai laitteen tekniset toimivuusvaatimukset keskimäärin täyttyvät. Kun tekninen käyttöikä on kulunut umpeen, rakenne, rakennusosa, järjestelmä tai laite on tarkoituksenmukaista korvata uudella tai sen uusimiseen tulisi varautua. Tärkeää on siis ymmärtää, että teknisen käyttöiän lopussa olevan rakenneosan tai järjestelmän kuntoa pitäisi viimeistään tuolloin selvittää tai sen kuntoa pitäisi tiiviimmin seurata. Vesikatoissa lyhimmät käyttöiät annetaan bitumikermikatteille, joille toteutustavan mukaan tulee käyttöikää 25–35 vuotta. Yleisesti omakotitalojen katemateriaalina käytetylle tiilikatteelle käyttö-ikää annetaan 40–50 vuotta ja peltikatteelle 30–50 vuotta.

Teksti: Kim Malmivaara, kuvat: Raksystems

Julkaisuun liitetyt avainsanat:

katto kattorakenteet pientalotohtori suomela vesikatto yläpohja yläpohjan rakenteet yläpohjarakenteet


Lisää samasta aiheesta


Artikkelin aiheeseen liittyviä yrityksiä: