Pönttöuuni jälkiasennuksena oli todella hyvä päätös, ajattelen, kun tuli hehkuu kauniisti tiilisessä pesässä ja pönttöuuni lämmittää korkeaa olohuonetta hiljalleen. Loimusta tulee hyvä ja turvallinen olo. Koti tuntuu vieläkin enemmän kodilta.
Jo muutaman koivuhalon tuottama lämpö varastoituu pönttöuunin tulitiiliin niin, että metallinen ulkopinta tuntuu mukavan lämpimältä pitkään. Etenkin talvisin omakotitalon yläkerran olohuone on tuntunut kalsealta, mutta ei enää ensi talvena.
Takan valintaa ohjasi toki ulkonäkö. Mitään kovin raskaan näköistä rakennelmaa ei haluttu muuten aika kevyesti sisutettuun vaaleaan olohuoneeseen. Tulisija ei saisi hallita näkymää, mutta jotain kivaa erityistä siinä pitäisi olla.
Tärkeä valintakriteeri ulkonäön lisäksi oli, että takka varaa lämpöä ja jakaa sitä tasaisesti ympäröivään tilaan eli korkeaan olohuoneeseen ja sen vieressä olevaan avokeittiöön.
MAINOSAino-pönttöuunin palamisen hyötysuhde on peräti 91 prosenttia. Jo ensimmäisen polttokerran jälkeen huomaa, miten tehokkaasti se lämmittää ja varaa lämpöä. Pönttöuunin pinnassa maalattu metallikuori, mutta sisällä tulitiilikerros lämpöä sitomassa. Kun illalla polttaa muutaman puun ja sitten aamulla taas tuikkaa pari klapia lisää, lämmitys pysyy tasaisena.
Koska hormi oli talon rakennusvaiheessa 15 vuotta sitten katsastettu, erillistä toimenpidelupaa ei enää tarvittu.
Tarkistaa piti vielä ontelolaatan kantavuus, joka onneksi riitti, koska takalle oli tehty varaus jo rakennusvaiheessa. Soitto ontelolaattatehtaalle varmisti vielä, että kantavuutta olisi 1 500 kilolle. Aino-pönttöuuni painaa reilut 1 200 kiloa, joten siltäkin osin puitteet olivat kunnossa.
Entä lattiassa kulkevat muoviset lämmitysputket? Vaurioituvatko ne vaurioidu tulisijan lämmöstä? Eivät, sillä pönttöuunin suojaetäisyys esimerkiksi puiseen seinään tai alaspäin lattian rakenteisiin on vain kolme senttiä, joten se ei aiheuttaisi vaaraa betoniin upotetuille lämmitysputkille.
MAINOSLaadukas pönttöuuni polttaa hyvää kuivaa koivuklapia puhtaasti lähes täysin ilman pienpäästöjä. Savupiipusta näkee, että palamisen tuloksena ei synny savua vaan puhdas ilma väreilee piipun päällä.
Takan hankintaa oli pitkään hidastanut ajatus, että se vaatisi isoja toimia asukkailta ja tulisi laaja remontti. Pelko osoittautui täysin turhaksi, koska pönttöuunin jälkiasennukseen meni vain yksi työpäivä. Homma sujui siististi, eikä huonekaluja tai seiniä tarvinnut edes suojata. Lattialle levitettiin talon väen puolesta muovi, ja muurarit toivat paikalle pahvisuojat.
Asukkailta vaadittiin ainoastaan tiilien kantamista sisään, mikä kävi kivasta jumppahetkestä. Sotkua ei juuri tullut, ja jäljelle jääneet pahvipakkaukset päätyivät pahvinkierrätykseen. Toki takan olisi saanut ostaa myös sisään kannettuna eli tulitikut käteen -periaatteella.
Pönttöuuni nousi kahden ammattitaitoisen muurarin voimin nopeasti täyteen korkeuteensa eli 2,1 metriin.
MAINOSTeksti ja kuvat: Suomelan toimitus