Osallistu ja voita LAPETEK LUKA 6 -komposiittiallas sekä LINA-A-hana
Vesikatto suojelee kotia erilaisilta sääoloilta ja kosteudelta. Mikäli vesikatossa ja sen toiminnassa on puutteita ja katto esimerkiksi vuotaa, kaikki sen alla oleva on vaarassa vaurioitua.
Vesikatto vaatii huolenpitoa etenkin, kun sille alkaa kertyä ikää. Vuosien saatossa pienestä puutteesta alkunsa saanut ongelma voi laajentua koko yläpohjaan ja jopa ulkoseiniin, mikä tarkoittaa isoa koko talon remonttia vesikaton uusimisen sijaan.
Vesikatto on suunniteltava ja rakennettava siten, että vesi pääsee poistumaan katolta suunnitellulla tavalla rakennusta vahingoittamatta. Vesikatolle tulevat sadevedet ohjataan joko sisäpuoliseen tai ulkopuoliseen sadevesien poistojärjestelmään.
Sade- ja sulamisvesien ohjauksen kannalta on tärkeää, että vedet eivät ohjaudu rakennuksen vierustalle. Se aiheuttaa alapohjarakenteille ylimääräistä kosteuskuormitusta ja siten mahdollisia vaurioita.
MAINOSVesikaton ja yläpohjan huoltotyöt on voitava toteuttaa turvallisesti. Vesikatolla tulee tämän vuoksi olla myös määräysten mukaiset turvavarusteet: tikkaat, kulkusillat ja lumiesteet.
Aluskatteella tarkoitetaan varsinaisen katemateriaalin, kuten pellin tai tiilen, alla olevaa vesikattorakenteen merkittävää osaa. Se estää katteen saumojen tai reunojen kautta mahdollisesti tunkeutuvan veden – sateen ja lumien sulamisvesien – ja katteeseen kondensoituvan, eli tiivistyvän, kosteuden pääsyn yläpohjatilaan.
Aluskatteen tulisi aina olla kaikilta osiltaan tiivis. Erityistä huomiota tuleekin kiinnittää aluskatteen saumoihin ja vesikatteessa oleviin läpivientikohtiin.
Aluskatteen asentamiseen ja toimintaan liittyy paljon huomioitavaa, mutta yksi tärkeimmistä on, että yhtenäisyyden lisäksi se ulottuisi ulkoseinälinjan ulkopuolelle eli räystäälle saakka.
MAINOSVesikatteen kuntoa tai uusimista pohdiskelevan on hyvä myös muistaa, että talon kaikille rakenneosille on määritelty tekniset käyttöiät. Niillä tarkoitetaan käyttöönoton jälkeistä aikaa, jolloin rakenteen, rakennusosan, järjestelmän tai laitteen tekniset toimivuusvaatimukset keskimäärin täyttyvät.
Kun esimerkiksi rakenteen tekninen käyttöikä on kulunut umpeen, se on tarkoituksenmukaista korvata uudella tai sen uusimiseen tulisi varautua. Viimeistään teknisen käyttöiän lopussa rakenneosan tai järjestelmän kuntoa pitäisi selvittää tai alkaa tiivisti seurata, jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin.
Käyttöiän täyttyminen ei aina tarkoita, että rakenne olisi uusittava. Käyttöikään vaikuttavat suuresti materiaali, siihen kohdistuva rasitus ja tietenkin säännöllinen huolto.
Yleisemmin omakotitalojen katemateriaalina käytetylle tiilikatteelle annetaan käyttöikää 40–50 vuotta. Lumisten talvien jälkeen tiilikatoissa joudutaan tyypillisesti vaihtamaan muutamia tiiliä. Tämän vuoksi on hyvä jättää varatiiliä reilusti säästöön rakentamisvaiheessa.
MAINOSMikäli tiiliä rikkoutuu normaalia enemmän esimerkiksi sisäjiirien ja lumiesteiden kohdalta, syynä voi olla asennusvirhe alkuperäisessä asennuksessa. Tällöin on syytä tarkastuttaa asia kattoasiantuntijalla. Mikäli rikkoontuneita tiiliä ei vaihdeta, katon vedenpitävyys on aluskatteen varassa. Tällöin riski veden pääsemisestä yläpohjarakenteisiin ja jopa sisätiloihin kasvaa merkittävästi.
Tiilikatteen pinta kannattaa pitää puhtaana. Ilman epäpuhtaudet ja roskat antavat hyvän kasvualustan sammaleelle, joka alkaa ajan myötä rapauttaa tiilen pintaa ja lyhentää katteen teknistä käyttöikää.
Kuitusementtikatteisiin pätee lähes samat huolto-ohjeet kuin tiilikatteisiin. Talven jäljiltä levyjä voi olla haljennut, jolloin ne on syytä vaihtaa. Erityisesti vuosina 1989–1990 valmistetuissa, ensimmäisissä asbestittomissa katteissa on huomattu halkeilua ja pinnoitteen irtoamista tavallista enemmän – niiden tekninen käyttöikä on jo täyttynyt.
Peltikattojen tekninen ikä on noin 30–50 vuotta. Maalatuissa peltikatoissa katteen ikää voidaan jatkaa säännöllisillä huoltomaalauksilla. Niitä suositellaan tehtäväksi noin 15 vuoden välein, mutta auringon puolta voi tarvittaessa maalata useamminkin.
MAINOSJotta huoltomaalaus onnistuu, vanha maalipinta tulee puhdistaa huolellisesti ja mahdolliset ruostumaan päässeet kohdat ruostesuojata. Maalivalmistajan työohjeita noudattamalla huolto onnistuu varmimmin.
Profiilipeltikatteissa on yleensä muovipinnoite. Käytännössä tämänkaltainen katto on suhteellisen huoltovapaa. Kannattaa kuitenkin muistaa tarkkailla muovipinnoitteen kuntoa säännöllisesti. Tyypillisesti muovipinnoite pyrkii ensimmäisenä irtoamaan räystäiltä ja sisäjiireistä, joissa peltiä on asennusvaiheessa leikattu. Kun irtoamaan pyrkivän pinnoitteen paikkaa ajoissa, välttyy suuremmilta vahingoilta.
Vesikatoissa lyhimmät käyttöiät annetaan bitumikermikatteille: toteutustavan mukaan 25–40 vuotta.
Alkuperäiset 1980-luvulla toteutetut bitumikermikatteet ovat jo saavuttaneet teknisen käyttöikänsä. Bitumikermikatteissa on syytä tarkkailla läpivientien ja kattokaivojen tiiveyttä säännöllisesti. Katemateriaalina se kaipaa huoltoa vähintään kymmenen vuoden välein.
Tasokattoratkaisut yleistyivät pientalorakentamisessa 1970-luvulla. Rakenteen riskeihin ei osattu alkuvaiheessa kuitenkaan varautua: vesikattoja rakennettiin jopa ilman kallistuksia tai vedenpoistoa.
Puutteelliset läpiviennit ja ylösnostot sekä kumibitumipinnoitteiden puutteet lisäsivät myös kattovuotojen riskiä. Rakenteiden tuuletuksen puutteesta taas aiheutuu sisäilman kosteuden tiivistyminen vesikattorakenteisiin.
Kosteuden tiivistymiseen vaikuttaa tuuletus vesikatteen alla, rakenteen höyrysulku ja eristeenä käytetyn mineraalivillan tarvitsema höyrysulun puuttuminen.
Tasakattojen muuttaminen harja- tai aumakatoiksi on yleistä 1970-luvun kodeissa. Kattoremonteissa on tärkeää huomioida vesikaton tuulettuminen. Mikäli kattoremontissa ei ole koskettu alkuperäiseen vesikattoon, on edelleen olemassa riski, että sisäilman kosteus tiivistyy vesikattorakenteisiin.
Myös 1970-luvun puolivälissä yleistyneiden käkikellotalojen vesikaton ja lämmöneristeen välinen tuuletus on ongelmallinen. Kun tuuletus ei toimi, kosteus tiivistyy todennäköisesti rakenteisiin.
Käkikellotalojen rakennekuvissa tuuletusraoksi on merkitty vinokatto-osuuksilla 20 millimetriä. Todellisuudessa asiantuntijoiden tutkimissa katoissa tuuletusraot ovat lähes poikkeuksetta puuttuneet täysin. Tällöin rakenne ei pääse tuulettumaan ja vaurioitumisriski on korkea.
Jos 1970-lukua leimasivat loivat harja- ja tasakatot, 1980-luvun rakentaminen toi kattorakenteisiin monimuotoisuuden. Alppityyliset ratkaisut ja useat jiirit asettivat omat haasteensa vesikattojen rakentamiseen.
Aluskatteita alettiin käyttää vesikatteen alla vasta 1980-luvulla, ja siksi 1980-luvulla tai sitä aiemmin rakennettujen vesikattojen alla sitä ei ole. Oikein asennettu aluskate estää katteen vuotovesien ja katteen alapintaan muodostuvan kondenssiveden valumista yläpohja- ja seinärakenteisiin.
Tyypillinen syy 1980-luvun yläpohjan kosteusvaurion synnylle onkin kokonaan puuttuva tai väärin asennettu aluskate tai puutteet vesikatteen asennuksessa, jiireissä ja saumoissa. Myös vesikattojen ja lämmöneristeen välinen puutteellinen tuuletus lisää kosteuden tiivistymisriskiä yläpohjassa.
Vesikatto, sadevesien ohjaus ja yläpohjan kunto tulisi tarkistaa säännöllisesti. Niiden tarkastaminen kannattaa ajoittaa osaksi kodin vuosihuoltoja esimerkiksi syksyyn, jolloin on hyvä puhdistaa sadevesijärjestelmät lehdistä ja oksista. Maksuton KotiApp-sovellus muistuttaa kodin ja vapaa-ajan asunnon omistajaa vuosihuolloista.
Vesikattojen uusimisen yhteydessä olisi aina syytä tarkastaa yläpohjarakenteet kauttaaltaan sekä korjata havaitut vauriot ja puutteet rakenteissa. Jos oma osaaminen tai aika eivät riitä, kannattaa kääntyä osaavan ammattilaisen puoleen.
Teksti: Kim Malmivaara, Raksystems
Kuvat: Raksystems ja iStock
Lue myös: Pientalotohtori – Pientalon salaojajärjestelmä ja sadevesien ohjaus
Pientalotohtori – Kuntotarkastus on kuin yleislääkärin tutkimus kodille
Pientalotohtori – Katon tarkastus: huonokuntoinen katto tuhoaa talon