Anopinkieli: hoito ja kasvatus on helppoa

Anopinkieli on suosittu huonekasvi, jonka hoito ja kasvatus onnistuu helposti aloittelevaltakin viherpeukalolta.

Huonekasvina suosittu anopinkieli (Sansevieria trifasciata) tunnetaan myös nimellä Isoanopinkieli. Kasvi on alunperin kotoisin Länsi-Afrikasta.

Anopinkielellä on pitkät ja suipot lehdet, jotka ovat väriltään tummanvihreän ja vaalean juovikkaat.

Anopinkieli tunnetaan myös hyvästä ilmansuodatuskyvystään. Se pystyy poistamaan huoneilman epäpuhtauksia, kuten formaldehydiä ja bentsiiniä, sekä yöllä myös hiilidioksidia. Kotona kasvien puhdistavat vaikutukset jäävät kuitenkin melko vähäiseksi, sillä ilma vaihtuu nopeammin kuin kasvit ehtivät sitä puhdistaa.

Hyvä viherkasvien multa soveltuu anopinkielelle parhaiten. Istuta kasvi hiekkapitoiseen multaan, esimerkiksi kaktusmulta sopii sille hyvin. Hyvä istutusaika on yleensä maaliskuu.

Anopinkielen ruukun ei tarvitse olla kovin iso, sillä kasvi viihtyy ahtaassa ruukussa. Multa kannattaa vaihtaa parin vuoden välein.

Kasvualustan tulee olla hyvin valutettu, jotta ylimääräinen vesi poistuu nopeasti.

Voit myös lisätä ruukkuun hiekkaa tai perliittiä parantamaan viemäröintiä.

Anopinkieli viihtyy parhaiten kirkkaassa epäsuorassa valossa, mutta se pärjää myös heikommassa valaistuksessa. Tärkeintä on välttää suoraa auringonvaloa, joka voi aiheuttaa lehtien palamista.

Tämä tekeekin anopinkielestä ihanteellisen kasvin myös tiloihin, joissa on vähän luonnonvaloa.

Valon määrä vaikuttaa myös kasvin lehtien väritykseen. Anopinkielen lehtien väri haalistuu liian vähäisessä valossa.

Anopinkieli viihtyy huoneenlämmössä, noin 15-25°C lämpötilassa. Se on myös suhteellisen sietokykyinen ilmankosteuden suhteen, mutta se hyötyy ajoittaisesta sumuttelusta, etenkin kuivissa olosuhteissa.

Anopinkielen voi siirtää ruukussaan kesällä ulos suojaisaan paikkaan.

Kasvi on erittäin sietokykyinen kuivuutta kohtaan, ja se tarvitsee vain satunnaista kastelua. Anna kasvualustan kuivahtaa kokonaan ennen seuraavaa kastelukertaa.

Sopiva kasteluväli, anopinkielen sijoituksesta ja koosta riippuen, on noin kaksi viikkoa.

Liika kastelu voi johtaa kasvin juuriston mätänemiseen, joten ole varovainen veden kanssa.

Talvella kasteluväliä voidaan pidentää, sillä kasvi lepää tuolloin.

Anopinkieli ei tarvitse runsasta lannoitusta. Kasvia lannoitetaan kerran tai pari kertaa kuukaudessa keväästä syksyyn.

Liiallinen lannoitus voi vahingoittaa anopinkieltä, joten noudata lannoitteen annosteluohjeita huolellisesti.

Anopinkieli kukkii vain harvoin, mutta saattaa sen tehdä, jos kasvi saa kesällä riittävästi valoa riittävän pitkän ajan.

Kukkiessaan se kasvattaa juurakkoonsa kukkavarren, johon puhkeaa pieniä, vihertävänvalkoisia kukkia. Kukat kasvavat kukkavarressa terttumaisesti.

Anopinkielen kukat erittävät erittäin tahmeaa mettä, jonka tuoksu on voimakas ja hyväntuoksuinen.

Anopinkieli on yleensä vahva ja vastustuskykyinen kasvisairauksille ja kasvien tuholaisille, mutta se voi silti joutua niiden kohteeksi.

Yleisin ongelma on kuitenkin juuriston mätäneminen johtuen liiasta kastelusta. Tarkkaile kasviasi säännöllisesti ja toimi nopeasti, jos huomaat ongelmia.

Anopinkieli voi lisääntyä joko jakamalla kasvia tai pistokkaista. Jakaminen on yleisin tapa.

Kastele jaettavan kasvin multa jo edellisenä päivänä. Nosta juuripaakku ruukusta, jaa se varovasti osiin ja istuta palat uusiin ruukkuihin.

Anopinkieli lähtee kasvamaan myös lehtipistokkaista. Leikkaa lehti noin 10 senttimetrin pituisiksi paloiksi, anna palojen kuivahtaa muutama päivä ja sitten istuta ne suoraan kasvupohjaan.

Kirjavalehtisiä ei kannata lisätä lehtipistokkaista, sillä siitä kasvavat versot eivät ole kaksivärisiä.

Anopinkielen kastelussa ehdottomasti pahin virhe on liikakastelu. Jos lehdet irtoavat tyvestään, se on yleensä merkki liiallisesta kastelusta.

Anopinkielestä tuli suosittu huonekasvi 1920-luvun funktionalismin myötä. Huoneiden piti tuolloin olla vaaleita ja valoisia, sisustuksen yksinkertaista ja käytännöllistä. Runsaita viherkasveja pidettiin turhina pölynkerääjinä, ja niiden tilalle tulivat anopinkielen ohella esimerkiksi kaktukset.

Anopinkieli on lainannut nimensä todennäköisesti ruotsista, jossa se tunnetaan nimellä svärmorstunga. Myös englannissa yksi kasvin nimistä on samansisältöinen: mother-in-law’s tongue. Vastine löytyy myös saksan puhekielestä: Schwiegermutterzunge.

Kasvin teräväkärkisiä lehtiä on puolestaan ilmeisesti verrattu anopin terävään kieleen.

Lue myös: Kaktusmulta sopii kuivassa viihtyville kasveille

Peikonlehti: hoito-opas kasviharrastajille

Orkidea on pitkäikäinen ja helppohoitoinen kukka

Rahapuu: hoito-opas kasviharrastajille

Bonsaipuu: ohjeet bonsain kasvatukseen ja hoitoon

Kasvivalo tuo lisävaloa kasveille – valitse kasvilamppu oikein

Traakkipuu: hoito-opas kasviharrastajille

Huonekasvien hoito talvella: 10 tärkeää vinkkiä

Ripsiäiset – näin torjut kasveja piinaavat ötökät

Huonekasvien keväthuolto