Pientalotohtori – Lisäeristys tuo energiatehokkuutta ja väärin tehtynä kosteusvaurioita

Talo

Lisälämmöneristys on tehtävä olemassa olevien rakenteiden ehdoilla. Selvitä vanhojen rakenteiden kunto ennen remonttia ja ota projektiin mukaan korjausrakentamiseen erikoistunut suunnittelija, niin vältyt monelta harmilta.

Kellarin maanvastainen seinä on lämmöneristetty ulkopuolelta.

Energian säästäminen on tämän päivän jatkuva puheenaihe. Uudisrakentamisen lämmöneristysvaatimuksia tiukennetaan koko ajan, tavoitteena on muutaman vuoden kuluttua jopa ns. nollaenergiatalot, joissa rakennuksen lämmittämiseen ei kuluisi energiaa ollenkaan.

Energiansäästötrendi on johtanut myös siihen, että vanhoja pientaloja halutaan remontoida entistä energiatehokkaammiksi. Energiatodistuksen vaatiminen jatkossa kaupanteon yhteydessä myös ennen vuotta 1980 rakennetuille taloille ei ainakaan vähennä näitä aikeita.

kuva_1

Neljä vuotta sitten remontoidun kohteen alapohjassa on lattiasienikasvustoa.

Lisäeristys vanhojen rakenteiden ehdoilla

Kun jo olemassa olevaa vanhaa pientaloa halutaan lisälämmöneristää, tulee se tehdä aina vanhojen rakenteiden ehdoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uuteen taloon sopivat eristysmateriaalit ja asennustavat eivät välttämättä toimi vanhassa talossa. Samat ratkaisut eivät myöskään toimi hirsitalossa ja mineraalivillalla eristetyssä talossa tai kivirunkoisessa talossa.

Ennen lisälämmöneristämistä ja sen suunnittelua vanhojen rakenteiden kunto on ehdottomasti syytä selvittää kuntotutkimuksella. Varsinkin puurunkoisissa taloissa on rakenteiden kunto syytä selvittää rakenteita avaamalla. Mikäli vanhassa rakenteessa on vaurioita, on ne luonnollisesti järkevää korjata samassa yhteydessä.

Tarkastuksilla on tullut vastaan kohteita, joissa esimerkiksi vanha maalattu julkisivulaudoitus on purueristeisessä talossa jätetty purkamatta ja uudet rakenteet lämmöneristeineen on asennettu suoraan päälle. Tällöin mahdolliset vanhat vauriot ovat jääneet uuden nätin ulkokuoren alle.

Kun lisäeristämistä suunnitellaan, on avuksi järkevää ottaa vanhojen kohteiden korjauksiin erikoistunut rakennesuunnittelija. Tänä päivänä löytyy mm. laskentaohjelmia, joilla pystytään arviomaan sisäilman kosteuden tiivistymisriskiä rakenteeseen erilaisilla lisälämmöneristysratkaisuilla ja eristepaksuuksilla.

kuva_2

Maanvastaisen ulkoseinän rakenteet ovat kosteusvaurioituneet.

Vesihöyrynläpäisevyys ja tuuletus varmistettava

Kaikkein olennaisinta on pohtia sitä, miten mahdollisesti sisäilmasta rakenteisiin pääsevä sisäilmankosteus pääsee sieltä myös poistumaan. Tämä seikka jää usein huomioimatta ja tässä sattuu myös eniten virheitä.

Märkätilojen käyttö, ruuanlaitto, pyykkien kuivaaminen ja jo ihmiset itse aiheuttavat sisäilmaan merkittävän kosteuslisän. Tämä ylimääräinen kosteus ei siis saa päästä rakenteisiin, ei ainakaan niin pitkäksi aikaa, että se alkaisi vaurioittaa rakenteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vesihöyryn vastukseltaan tiivistä materiaalia ei tule asentaa ulkoseinän, alapohjan tai yläpohjan ulkopintaan. Lisäksi lämmöneristyksen ulkopuolelle tulee järjestää aina tuuletusrako tai -väli, josta mahdollinen rakenteeseen pääsevä sisäilman kosteus pääsee tuulettumaan pois.

kuva_3

↑ Villalla tukittu tuuletusväli vanhan talon yläpohjassa.

Lisälämmöneristämisen haasteet eri rakenteissa

Alapohjarakenteissa tyypillisin virhe on vanhan rossipohjan eristäminen alapuolelta tuuletustilasta liian tiiviillä materiaalilla. Vastaan on tullut tapaus, jossa neljän vuoden kuluttua lisälämmöneristämisestä alapohjarakenne oli lattiasienen valloittama ja purkukuntoinen. Toisessa tapauksessa puurakenteisen rossipohjan alapintaan oli niitattu ja teipattu tiiviisti höyrynsulkumuovi tarkoituksena estää lattioissa koettu vedontunne ja kylmyys. Alapohjarakenne oli tiivistämisestä 10 vuoden kuluttua kokonaisvaltaisen korjauksen tarpeessa. Syynä oli sisäilman kosteuden tiivistyminen tiiviin muovin pintaan. Vedon tunne lattioista hävisi, mutta samalla aiheutettiin rakenteeseen mittava kosteusvaurio.

Vanhojen kohteiden, esimerkiksi rintamamiestalojen, kellaritilojen remontoinnin yhteydessä mietitään usein myös alapohjan lisäeristämistä. Käytännössä tämän toteuttaminen ilman vanhan alapohjarakenteen purkamista on lähes mahdotonta. Lämmöneristyksen oikea paikka on betonilaatan alla, jolloin rakenne jää lämpimän puolelle. Rakenteen korottaminen ylöspäin vie huonekorkeutta, joka yleensä
on jo muutenkin kellaritiloissa niukka. Vastaan on tullut tapauksia, joissa betonilaatan päälle on asennettu puukoolaus ja mineraalivillaeristys. Tällainen rakenne on nykyisin luokiteltu riskirakenteeksi eikä siis ole enää suositeltava rakenneratkaisu.

Ulkoseinissä lisälämmöneristämisen periaatteena on, että lämmöneristys pyrittäisiin asentamaan rakenteen ulkopuolelle, jotta vanha rakenne jää kuivan ja lämpimän puolelle. Jonkin verran käytetään myös sisäpuolisia eristyksiä mm. uretaanilevyllä tehtynä. Tällaisissa ratkaisuissa tulee kuitenkin aina miettiä tiiviin eristysratkaisun vaikutukset vanhan kohteen ilmanvaihtoon. Yleensä ilmanvaihtoa joudutaan tällaisissa lisäeristysratkaisussa tehostamaan.

Yläpohjarakenteissa tulee haasteeksi yläpohjatilan korkeus, varsinkin räystäsalueilla. Rakenteita ei alun perin ole esimerkiksi 1960-luvun loivissa harjakattotaloissa suunniteltu lisälämmöneristettäväksi. Sama asia tulee vastaan myös tasakattotaloissa. Jotta lisälämmöneristäminen saadaan toteutettua kosteusteknisesti oikein ja riittävä tuuletus järjestettyä, on yleensä pakko myös korottaa vesikattorakenteita. Tämän vuoksi lisälämmöneristäminen kannattaa tehdä kattoremontin yhteydessä, jolloin tuuletuksen vaatimat rakennemuutokset on helppo samalla toteuttaa. Pelkkä puhallusvillan lisääminen yläpohjaan ei siis ole riittävä toimenpide, ja ainakin on huolehdittava siitä, että lisäeristeitä asennettaessa ei tukita yläpohjan tuuletusta räystäillä.

Oma lukunsa ovat vesikaton suuntaiset ns. vinot sisäkatot, joissa lisälämmöneristäminen onnistuu vain sisäpuolelta, mikäli rakennetta ei haluta lähteä ulospäin korottamaan.

kuva_4

Eristeet ovat kiinni vesikaton aluslaudoituksessa vinossa sisäkatossa.

Työn suunnitteluun ja valvontaan kannattaa panostaa

Kun lisäeristämistä aletaan suunnitella, kannattaa mukaan ottaa jo hankkeen alkuvaiheessa korjausrakentamiseen erikoistunut suunnittelija ja selvittää hänen avustuksellaan eri eristämisvaihtoehtojen plussat ja miinukset. Näin saadaan selville kuhunkin kohteeseen parhaiten soveltuva ja kosteusteknisesti toimiva ratkaisu. Työvaiheita on syytä myös valvoa ja dokumentoida ne hyvin. Tästä on erityisesti hyötyä siinä vaiheessa, kun kohdetta aletaan myydä eteenpäin.

Muistilista lisäeristystä tekeville:

  • Teetä remontista työselitys tai -suunnitelma.
  • Selvitä olemassa olevien rakenteiden kunto huolellisesti. 
  • Dokumentoi työvaiheet hyvin vastaisuuden varalta.
  • Tee urakoitsijan kanssa aina kirjallinen sopimus.

Onko sinulla kysyttävää talostasi?

Jos sinua mietityttää jokin asia talossasi ja haluaisit saada Pientalotohtorilta mielipiteen, voit esittää kysymyksesi täällä >

Teksti ja kuvat: Matti Kaijomaa


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

eristys eristää lisäeriste lisäeristys lisälämmöneriste lämmöneriste lämmöneristys

Lisää samasta aiheesta

Artikkelin aiheeseen liittyviä yrityksiä: