Kostea perustus voi pilata koko talon

1970-luvun talon kuntotarkastuksessa ilmeni, ettei talon perustuksia ollut salaojitettu ja sadevesijärjestelmäkin puuttui täysin. Pientalotohtorin ottamasta koepalasta ilmeni, että vuosikymmeniä perustuksia kastellut vesi oli synnyttänyt laajan mikrobikasvuston.

Kostea perustus teki talosta myyntikelvottoman ja vaati välittömiä toimenpiteitä.

Salaojitus ja sadevesijärjestelmä

Kosteusongelman korjaamisen ensimmäinen toimenpide oli rakentaa taloon salaojitus ja sadevesijärjestelmät. Urakkaan palkattiin alan ammattilainen C. Grönholm Oy, joka kaivoi pienkaivurilla sokkelin esiin aina anturoita myöten.

Vaikka työ tehtiin heinäkuussa lämpimään ja kuivaan aikaan, olivat sokkelin ympärille routasuojaksi asetetut styrox-levyt edelleen aivan kosteita. Voi vain kuvitella, miten vettyneitä ne olivat syyssateiden aikaan.

Kostea maa-aines, styrox-palat sekä talon vierustalla kasvaneet pensaat kaivettiin ylös ja kuljetettiin kuorma-autolla pois. Maa-aineksen tilalle tilattiin isorakeista soraa.

Anturan ja sokkelin liitos oli jätetty suoraan kulmaan, minkä takia vesi jäi sokkelin päälle.

Kun kulma oli muurattu viistoksi, hitsattiin bitumikermi sokkeliin puolivälistä alaspäin

Patolevy ehkäisee veden pääsyn perustuksiin

Ennen salaojituksen asentamista piti sokkelin ja anturan välinen kynnys muokata laastilla vinokulmaan, koska se oli talon rakennusvaiheessa jätetty tekemättä.

Jotta sokkeliin kertynyt vuosien kosteus pääsisi kuivumaan, tehtiin vesieristys kahdessa osassa. Yläosa tehtiin patolevystä ja alaosa bitumikermistä, joka hitsattiin kaasupolttimella kiinni sokkelin pintaan.

Näin patolevyn kohdasta sokkelista haihtuva kosteus tiivistyy patolevyn pintaan ja valuu kermiä pitkin alas salaojitukseen tai tuulettuu patolevyn ylälistan kautta ulkoilmaan.

Salaojaputki ja tarkistuskaivo ovat paikallaan. Sadevesiputki odottaa vuoroaan.

Sadevesiputket ja -kaivot tulevat salaojia ylemmäksi.

Pinnan sorakerroksen alle laitetaan routaeristykseksi uretaanilevyt.

Kaksi eri järjestelmää – salaojitus ja sadevesijärjestelmä

Salaojitus ja sadevesijärjestelmä ovat kaksi erillistä järjestelmää, eikä niitä pidä yhdistää toisiinsa ilman asianmukaisia kaivojärjestelmiä. Salaojaputket asennettiin sepelipedille anturan viereen korkeustasossa hieman anturan alapuolelle – näin tehdään niin uusissa kuin vanhoissakin taloissa.

Putket yhdistettiin talon kulmissa seisoviin tarkastuskaivoihin ja niistä edelleen kunnon kaadolla sadevesiviemäriin.

Jätevesiviemäriin vedet saa ohjata vain, mikäli paikalliset viranomaiset sen sallivat.

Putkien päälle laitettiin noin 20 cm lisää karkeaa soraa ja vasta sitten tehtiin sadevesijärjestelmä. Tämä umpiputkista (salaojaputket ovat reiälliset) tehty kokonaisuus ohjasi nyt suurimman vesimassan pois talon juurelta ja antoi sille mahdollisuuden kuivua.

Kustannus: 11 000 € (sis. materiaalit + työ)

Sadevesiputki (sisältä vihreä) on umpinainen, kun taas salaojaputki on rei’itetty.

Suuri sisäremontti

Ongelman aiheuttajan eliminoimisen jälkeen edessä oli vielä aiheutuneen vahingon korjaus. Ison sisäremontin ajaksi talon omistajat muuttivat mökille, koska asuminen remontin keskellä olisi ollut hankalaa.

Seinälevyt on poistettu kokonaan. Eristysvillat on poistettu puoliväliin asti ja runkopuut tuettu toisiinsa vaakapuulla.

Alajuoksu ja kaksi vierekkäistä runkopuuta on katkaistu. Alajuoksu irrotetaan anturasta.

Tyypillinen 1970- ja 1980-luvuilla suosittu valesokkelirakenne oli tämänkin talon heikko kohta. Maantason alle jäävä anturan päällä lepäävä puinen alajuoksu imee itseensä betoniin päässeen kosteuden, etenkin jos sen alta puuttuu eristävä bitumikaistale, ja alkaa hiljalleen lahota.

Pahimmassa tapauksessa mikrobikasvusto pääsee leviämään jopa kantaviin pystypuihin. Näin pitkälle ei vahinko tässä tapauksessa ollut vielä edennyt, mutta alajuoksu oli jo korjauskelvottomassa kunnossa.

Tummunut alajuoksu kertoo ongelmasta.

Sokkeli desinfioidaan mikrobikasvuston poistamiseksi.

Termokenkä asetetaan paikalleen.  Apuna voidaan käyttää vasaraa.

Uusi korjaustapa

Perinteisesti tällainen ongelma korjataan niin, että alajuoksu poistetaan, pystypuut lyhennetään ja anturan päälle muurataan lecaharkko, jolla taso nostetaan ylöspäin. Tämän työlään ja erityisesti talvella haastavan korjaustavan rinnalle on suomalainen Lamox Oy keksinyt uudet Termokenkä- ja Termopalkki-menetelmät. Järjestelmä on nopeampi toteuttaa, ja se on myös lattian lämpöeristyksen kannalta parempi ratkaisu.

Sisäremontin teki järvenpääläinen Radical-rakennus kahden miehen voimin sovitussa aikataulussa. Seinäremontin lisäksi tehtiin myös sisäkattoremontti, joka sai asunnon tuntumaan aivan uudelta.

Kustannus: 30 000 € (sis.materiaalit + työt)

Termokenkä ankkuroidaan kiinni anturaan.

Termokenkien väliin anturan päälle kiinnitetään uretaanivaahdolla EPS-eristeestä valmistettu termopalkki. Siihen on helppo kiinnittää sisälevy ja jalkalista.

Kellarillisen talon perustus

Kellarillinen perustus tuo lisähaasteita perustusten ja maanvastaisten seinärakenteiden rakentamiseen. Tällöin tulee kiinnittää huomiota maanvastaisen seinän vedeneristykseen, oikeaan salaojan korkeuteen ja maanvastaista seinää vasten tulevan maa-aineksen riittävään raekokoon.

Hyviä vedeneristysratkaisuja ovat kumibitumikermi eli kattohuopa tai perusmuurilevy tai niiden yhdistelmä, jossa alaosa tehdään kumibitumikermillä ja yläosa perusmuurilevyllä.

Vanhoihin kohteisiin on erilaisia veden- ja lämmöneristyksen yhdistelmäratkaisuja, joissa mahdollisesti kastunut betonirakenne pääsee kuivumaan ulospäin. Perusmuuri on hyvä myös lämmöneristää ulkopuolelta, jotta varsinainen rakenne jää lämpimälle puolelle lämmöneristystä. Yleisimmin käytetty lämmöneriste ulkopuolella on EPS eli styrox.

Lopuksi seinä eristetään, muovitetaan ja levytetään.

Salaojien säännöllinen tarkistus ja huolto varmistaa järjestelmän toiminnan

Liian usein kosteusvaurion syynä on se, että talojen salaojien toimintakunnosta ei ole pidetty huolta. KH-kortin mukaan salaojat tulisi tarkistaa kahden vuoden välein: salaojien tarkastuskaivoista käsin katsotaan, etteivät putket ole veden pinnan alapuolella eli järjestelmä ei ole tukossa. Tarvittaessa myös kaivon pohjalle veden mukana kulkeutuva hienoaines poistetaan.

Salaojien kuntoa kaivojen välillä voidaan selvittää myös videokuvauksella. Jos talossa on salaojat mutta ei tarkastuskaivoja, ne voidaan 1-tasoisissa perustusratkaisuissa asentaa myös jälkikäteen.

Rossipohjan haasteet

Vanhojen pientalojen alapohjat tehtiin perinteisesti rossipohjaisina. Rossipohja on kansanomainen nimitys alapohjarakenteelle, jossa kantavana rakenteena on puu ja alla on tuulettuva ns. ryömintätila, jossa kosteus ei ole rakenteille haitallisen korkealla.

Kosteuden hallinnan kannalta olennaista on se, että kosteustuotto maaperästä on estetty ja tuuletus on riittävä. Tosin kesäisin kosteaa ulkoilmaa voi päästä tuuletusaukoista virtaamaan ryömintätilaan päin. Koska ryömintätila ja rossipohjan rakenteet ovat ulkoilmaa viileämmät, voi ulkoilman kosteus tiivistyä rakenteisiin. Tämän ns. kesäkondenssin vähentämiseksi on maapohja suositeltavaa lämmöneristää.

Tarjolla on myös erilaisia ryömintätilan kuivatusratkaisuja, joiden järkevyydestä käydään alalla jatkuvaa keskustelua. Muutamilla talopakettitoimittajilla ryömintätilan kuivaajat ovat vakioratkaisuina.

Perustus ja salaojitus – 10 tyypillistä ongelmaa:

1. Salaojat ovat perustuksiin nähden liian korkealla.
2. Salaojia ei ole huollettu tai tarkistettu.
3. Salaojajärjestelmästä puuttuvat tarkastuskaivot.
4. Katon sadevedet on ohjattu salaojien tarkastuskaivoihin.
5. Perustusten alus- ja vierustäyttöjen maa-aines on liian hienojakoista
6. Perustusten routasuojaus puuttuu.
7. Kellarillisten perustusten maanvastaisten seinien vedeneristys puuttuu tai ei toimi.
8. Rossipohjan tuuletus ei toimi.
9. Rossipohjan maapohja on kostea.
10. Rossipohjan säännöllinen tarkistus on laiminlyöty.

Älä tee näitä virheitä!

• Älä ohjaa katon sadevesiä syöksytorvista salaojien tarkastuskaivoihin. Tällöin muutat perustusten kuivatusjärjestelmän kastelujärjestelmäksi.
• Älä pelkästään maalaa sokkeleita, mikäli maalipinta hilseilee ja sokkelin pinnalle muodostuu kalkkihärmää. Syy voi olla syvemmällä, esimerkiksi salaojituksessa.
• Älä ohjaa katon sadevesiä perustusten vierelle, vaan johda ne vähintään 3 m:n päähän rakennuksesta.
• Älä asenna terasseja, patioita tai kukkapenkkejä kiinni perustuksiin, koska ne ohjaavat helposti kosteutta perustuksiin ja ulkoseinien alaosiin. Huolehdi, että sokkelikorkeus on vähintään 30 cm maanpinnasta.

Lue myös

• Patolevy estää veden pääsyn perustuksiin
• Pientalotohtori – Kuntotarkastus 1970-luvun taloon
• Kuntotarkastus jouduttaa talon myyntiä