Pientalotohtori – Syynissä 1950-luvun omakotitalo

Millaisen arvion ja tuomion 1950-luvun omakotitalo saa Pientalotohtorin kuntotarkastuksessa?

Aloitan kuntotarkastuksen perehtymällä talon piirustuksiin ja muihin tärkeisiin asiakirjoihin. Papereista saan selville muun muassa rakenneratkaisut, elementtien sijoittelun, lämmitysjärjestelmän ja talossa tehdyt remontit. Nämä kaikki vaikuttavat olennaisesti talon elinkaareen.

Tarkastus alkaa ulkoa

Kun olen käynyt paperit läpi, menen ulos tarkastamaan talon sokkelin, julkisivun, ikkunat, mahdollisen salaojituksen ja sadevesijärjestelmän, öljysäiliön sekä maaperän kaadot. Kuntotarkastus on rakenteita rikkomaton menetelmä, joten työskentelen havainnoiden taloa ja pidän mielessäni papereista lukemani pohjatiedot. Tämän talon sokkeli näyttää päällisin puolin hyvältä, enkä erota haurastumisen merkkejä. Talon ympäriltä kuitenkin puuttuu salaojitus, eikä varsinaista sadevesijärjestelmääkään ole – lisään ne tehtäväksi mahdollisimman pian.

Talossa on toteutettu 1990-luvulla julkisivuremontti, jonka yhteydessä alkuperäisen lautaverhouksen päälle asennettiin karaattilevy. Siksi arvailujen varaan jää, missä kunnossa lautaverhous olisi nyt parinkymmenen vuoden jälkeen. Jos alle jätetyn lautaverhouksen pinta olisi tiukan öljymaalin peitossa ja pinta pääsisi hengittämään huonosti, homevaurion riski voisi olla suuri.

Lopuksi tarkastan vielä ikkunoiden räystäspellit ja verhouslaudat, ja ne molemmat vaikuttavat moitteettomilta. Pihan perukoilla sijaitseva lasikuituinen öljysäiliö on niin ikään hyvässä iskussa.

Öljysäiliön kannesta puuttui lukko.

Katto kutsuu

Tässä 1950-luvun talossa on vielä alkuperäinen paksupel- tinen katto, jonka hilseilevää pintaa on vuosien mittaan korjailtu maalaamalla. Katto vaikuttaa ikäänsä nähden hyväkuntoiselta, eikä sitä tarvitse ryhtyä välittömästi korjaamaan.

Kurkistan välikatolle, ja sieltä paljastuu ongelmia: Katteen alapuolinen laudoitus on selkeästi tummunut, mikä kertoo välikaton rakenteiden kastuneen. Ilmastointiputkea ei ole johdettu ulos asti, ja siksi siitä tullut lämmin ilma on kondensoitunut laudoitukseen viileällä kelillä.

Sukellus välikatolle paljasti ongelmia.

Kattoluukun tummuminen enteilee ongelmista.

Katon laudoitus oli tummunut.

Kosteutta kellarissa

Seuraavaksi siirryn talon kellarikerrokseen. Siellä on seinissä lämmöneristeenä Toja-levyä, jonka päälle on rapattu karkea pinta.

Kellarissa kosteusmittarin arvot nousevat välittömästi. Tyypillisesti moiseen on syynä salaojituksen puute, ja niin nytkin. Lisäksi on mahdollista, että kosteuden muhittua pitkään Toja-levy tarjoaa mikrobeille mieluisan kasvualustan. Siispä lisään toimenpidelistaan sisäpuolisten levyjen poiston.

Seuraavaksi tarkastan kellarin saunan, jonka vesieritys ja viemäröinti ovat selvästi tulleet elinkaarensa päähän. Niitä ei kuitenkaan tarvitse korjata heti, koska pesutiloja on käyttänyt pääasiassa vain yksi ihminen ja rasitus on ollut sen mukaista.

Kellarin lattian hilseilevä maali kertoi ongelmista.

Saunatiloista jatkan tutkimaan öljykattilan kuntoa ja patterijärjestelmää. Yli 25 vuotta vanha öljykattila ei ole yleensä enää energiatehokas, ja tämäkin yksilö olisi papereiden mukaan menossa vaihtoon. Iäkkäämpi kattila voi kuitenkin toimia moitteettomasti, ja tämä näyttäisi olevan kunnossa.

Sen sijaan patteriverkostossa ja putkistossa on alkanut ikä painaa. Yksi pattereista on vaihdettu uuteen, koska se on vuotanut. Lisäongelmat saattaisivat pattereissa odottaa nurkan takana.

Kellarissa tutustun viimeisenä talon vesijohtoihin ja viemäröintiin. Vesijohdot uusittiin kokonaan noin 10 vuotta sitten, mutta viemäröinti on edelleen alkuperäistä valurautaputkea. En havaitse putkissa vuotoja, vaikka ne ovat jo melko iäkkäitä.

Kylpyhuoneen viemäri oli nähnyt parhaat päivänsä.

Kylpyhuoneessa kosteusarvot nousivat.

Lopuksi sisätilat

Viimeisenä menen asuntoon sisälle. Katossa tai lattioissa en havaitse painumista. Seinissä ei näy halkeamia ja ikkunatkin vaikuttavat olevan päällisin puolin kunnossa. Hanoissa veden virtaus on lähes normaalilla tasolla, eikä talon ilmanvaihdossa ole moittimista.

Vedenpaine oli kohtalainen.

Alakerran wc:stä ei paljastu vuoto- tai kosteusongelmia, mutta yläkerran wc:n ilmanvaihtoaukon ympäristössä näkyy kondenssiveden synnyttämää laikkua. Tämän on aiheuttanut välikaton ilmanvaihtoputken puutteellinen eristys.

Yläkerran wc:n katon halkeama ja läikkä johtuvat eristämättömästä ilmanvaihtoputkesta.

10 tyypillistä ongelmaa 1950-luvun taloissa:

• Salaojituksen ja sadevesijärjestelmän puuttumisesta johtuva kellarin kosteusvaurio
• Vesikatto vuotaa
• Vesikatteen alapuolinen tuuletus
• Ilmastointiputkien eristys puuttuu välikatolla
• Vuotava keskuslämmitys
• 
Ikkunoiden puutteellinen toimivuus tai tiivistys
• Puuttuva vedeneristys kosteissa tiloissa, korkeat kosteusarvot
• Pesutilojen puutteellinen ilmanvaihto
• Käyttövesiputkien vuoto-ongelmat (korjattu)
• Ulkoseinän tuuletus puutteellinen

Tohtorin loppulausunto

Tämä on hyvin tyypillinen 1950-luvun omakotitalo, jossa on tehty muutamia peruskorjauksia. Suosittelen pikaista salaojitusta, jotta kellarin kosteustaso saadaan laskettua. Lisäksi välikatolle vedetty ilmanvaihtoputki pitää aina viedä vesikaton läpi ja eristää huolellisesti.

Energialuokitus talolle

Kohteelle laadittiin myös uuden lain mukainen energiatodistus. E-luvuksi laskennassa saatiin 384, ja kohteen energiatehokkuuusluokka on F, mitä voidaan pitää normaalina ko. tyyppiselle purueristeiselle pientalolle. Tärkeimpänä energiatehokkuutta lisäävänä toimenpiteenä suosittelen yläpohjan lisälämmöneristämistä tulevan kattoremontin yhteydessä.

Katso kuntotarkastuksesta video täältä ->.