MAINOS

Talon eristäminen – Pientalotohtori neuvoo

Lämmitys

Talon eristäminen kannattaa, sillä se kartuttaa energiasäästöjä koko talon elinkaaren ajan. Pientalotohtori Kim Malmivaara Raksystemsiltä kertoo, miten talon eristys kuuluisi tehdä ja miten välttää pahimmat eristysvirheet.

Jaa sosiaalisessa mediassa
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS PÄÄTTYY

Talon eristäminen on yksi tärkeimmistä asioista näinä aikoina, kun energiahinnat ovat korkealla. Seinien läpi valuva hukkalämpö vastaa karkeasti kymmentä prosenttia koko talon energiankulutuksesta. Toinen kymmenen prosenttia menetetään yläpohjan kautta.

Hyvään eristykseen satsaaminen todellakin kannattaa, sillä kerran tehtynä se tuottaa säästöä koko talon eliniän ajan. Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sen energiahäviöitä ja tarpeetonta energiankäyttöä voidaan rajoittaa hyvän energiatehokkuuden saavuttamiseksi.

Vaikka uudet energiatehokkuuteen vaikuttavat määräykset koskevatkin lähinnä uudisrakentamista, niitä on silti hyvä käyttää lähtökohtana korjausrakentamissuunnitelman.

Rakennuksen energiatehokkuus koostuu

  • rakennuksen ilmatiiveydestä
  • lämmöneristyksestä
  • ilmanvaihdosta.
Tämän puukoolatun lattian eristeenä on käytetty EPS-rouhetta.

Tämän puukoolatun lattian eristeenä on käytetty EPS-rouhetta.

Talon eristäminen oikeaoppisesti voi puolittaa lämmityslaskun

Lämmityskulut voidaan pienentää jopa puoleen parantamalla rakennuksen vaipan lämmöneristävyyttä ja tiiveyttä.

Lämmöneristys on rakennusmateriaali tai rakenneosa, jolla halutaan eristää eri tilojen lämpötiloja. Tämä tarkoittaa sitä, että halutaan esimerkiksi hidastaa lämmön poistumista rakennuksen sisältä tai pitää kylmä lämpötila toivotulla puolella. Näin estetään lämmön siirtyminen.

Rakenteen tai materiaalin lämmöneristämistä voidaan mitata U-arvolla. U-arvo esittää lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi arvo, sitä parempi lämmöneristys on.

Lisälämmöneristystä harkittaessa on huomioitava kokonaisuus, johon kuuluvat

  • eristys
  • rakennuksen vaipan tiiveys
  • ikkunoiden ja ovien kunto
  • ilmanvaihtojärjestelyt.

Kun vanhaa pientaloa halutaan lisälämmöneristää, tulee se tehdä aina vanhojen rakenteiden ehdoilla. Uuteen taloon sopivat eristysmateriaalit ja asennustavat eivät välttämättä toimi vanhassa talossa. Samat ratkaisut eivät liioin toimi hirsitalossa ja mineraalivillalla eristetyssä talossa tai kivirunkoisessa talossa.

Lisäeristettäessä onkin erittäin tärkeää huomioida kosteusteknisyys, ettei rakenteen kosteusteknistä toimivuutta muuteta korjaustöitä suoritettaessa. On siis syytä perehtyä hyvin korjattavan rakenteen toimintaperiaatteeseen ennen töiden aloittamista.

Pienikin väärä muutos saattaa aiheuttaa vakavia home- ja lahovaurioita. Korjaustöissä olisi suositeltavaa käyttää samaa työtapaa ja materiaaleja, joita on käytetty vanhassakin rakenteessa, jotta rakenteen kosteusteknisyys säilyisi.

Talon eristäminen: ulkoseinässä näkyy hyvä valikoima erilaisia eristeitä. Rakenteen ilmansulussa myös merkittäviä puutteita.

Uudiskohde muutaman vuoden takaa. Ulkoseinässä näkyy hyvä valikoima erilaisia eristeitä. Rakenteen ilmansulussa myös merkittäviä puutteita. Ongelmat tulivat ilmi ensimmäisenä talvena asuntokauppojen jälkeen.

Oikeaoppinen ja huolellinen talon eristäminen

Oikeilla rakenneratkaisuilla ja sillä, että talon eristäminen tehdään huolellisesti, on suuri merkitys koko rakenteen toimivuudelle, oli sitten kyse uudisrakentamisesta tai vanhan korjaamisesta. Kylmäsiltoja on pyrittävä välttämään ja eristeet on asennettava huolellisesti, sillä tiiviys on oleellinen osa lämmöneristystä.

Oikein suunniteltu eristys estää kosteuden pääsyn rakenteisiin ja on silti tuulettuva, jolloin eristeiden toimivuus on turvattu kaikissa tilanteissa.

Kosteuden poisjohtumista edesauttaa, jos seinän rakenne harvenee ulospäin mentäessä: tiiviit rakenteet ovat sisäpuolella ja läpäisevämmät ulkopuolella. Tämä lienee yksi suurimmista ongelmista, kun pohditaan eristyksessä tehtyjä virheitä ja niiden aiheuttamia vaurioita.

Tarkastusten yhteydessä vastaan tulee usein kohteita, joissa alkuperäinen työ on tehty huolimattomasti tai lisäeristämisellä on estetty rakenteen toimivuus: on valitettavan tyypillistä että, esimerkiksi remontin yhteydessä on asennettu liian tiiviitä materiaaleja rakenteen ulkopinnalle tai tuuletuksen toimivuus on estetty.

Onkin kovin turhauttavaa, jos huolimatta hyvistä aikeista – energian säästäminen ja vedon tunteen pienentäminen – on saatu aikaan kosteusvaurioita, joiden seurauksena koko rakenne on jouduttu uusimaan.

Lämmöneristyskyky paranee lämpöä eristävin materiaalein

Rakenne eristää lämpöä sitä paremmin, mitä pienempi on sen lämmönläpäisevyys.

Lämmönläpäisevyys vaihtelee rakenteen paksuuden ja rakenteessa käytettyjen materiaalien lämmönjohtavuusarvojen mukaan. Rakenteen lämmönläpäisevyys ja vaipan pinta-ala vaikuttavat rakenteiden läpi johtuvan energian määrään.

Lämmöneristyskyky siis paranee käyttämällä paremmin lämpöä eristäviä materiaaleja tai paksumpia eristekerroksia kuin aiemmin. Lämmöneristyskyvyn vähimmäisvaatimukset annetaan rakentamismääräyksissä, mutta energiankulutuksen ja energiataloudellisuuden kannalta on usein kannattavaa käyttää vieläkin paremmin eristäviä rakenteita.

Yläpohjaan on asennettu lisäeriste purun päälle ja samalla tukittu yläpohjan tuulettuvuus.

Yläpohjaan on asennettu lisäeriste purun päälle ja samalla tukittu yläpohjan tuulettuvuus.

Purusta puhallusvillaan

Eristeitä valittaessa itse kullakin menee usein pää sekaisin, koska valinnanvaraa on lähes rajattomasti. Myös mielipiteet jakautuvat ja tuntuukin, että jokaiselle eristemateriaalille löytyy omat koulukuntansa.

Suomessa on käytetty luonnosta saatavia materiaaleja lämmöneristeinä vuosisatojen ajan, mutta ei enää juuri lainkaan. Teolliset eristeet ovat korvanneet luonnoneristeet 1900-luvun puolivälin jälkeen.

Voisi melkein sanoa, että mineraalivillan tulo markkinoille mullisti rakentamisen – ja samalla unohdettiin paikoitellen rakennusfysiikan perusteet. Vanhempia rakennuksia tutkittaessa ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä tai mikä eriste rakenteessa tulee vastaan.

Yleisimmät eristeet vanhemmissa rakennuksissa ovatkin puru ja kutterinlastu. Se mitä teollisuutta kaupungissa on aikojen saatossa ollut tai missä rakennus sijaitsee, on vaikuttanut käytettyihin eristeisiin ja jopa rakenteisiin. Ei ole mitenkään yllättävää, että entisaikojen vanerihiomon paikkakunnalla vanhojen talojen eristeenä on hiontapölyä.

Eristeen valinnassa tulisi kiinnittää huomio koko rakenteen toimivuuteen sen käyttötarkoituksessa. Eristeellä ja rakenteella voi olla myös toiminnallisia vaatimuksia, kuten esimerkiksi paloturvallisuus. Teknisten seikkojen lisäksi oikean eristetyypin valinta on resurssikysymys.

Eristeen valintaan vaikuttaa esimerkiksi

  • hinta
  • saatavuus
  • käytettävissä oleva rakennustekniikka
  • rakennustapa.

Joissakin tilanteissa jopa eristekerroksen vahvuus saattaa olla määräävä tekijä – esimerkiksi ullakkotiloissa eriste voi rajoittaa hyötykäyttöön saatavaa tilaa.

Näin paljon eri aikojen pientaloissa kuluu energiaa lämmitykseen. Kuva jutussa talon eristäminen.

Näin paljon eri aikojen pientaloissa kuluu energiaa lämmitykseen.

Styrox yleisin alapohjan eristemateriaali

Käytetyin eristemateriaali alapohjassa on polystyreeni eli EPS, joka on tutummalta nimeltään styrox. Sitä asentaa alapohjaansa neljä rakentajaa viidestä.

Polystyreeni kestää hyvin muun muassa betonivalun aiheuttamaa painetta eikä hätkähdä pienestä kosteudestakaan. Sen päällä voi hyvin liikkua, joten raudoitus käy kätevästi.

Tuotetta valmistetaan eri käyttökohteisiin, joista rakentajalle tutuimpia ovat lattia- ja routaeristelevyt. EPS-eristeen etu on sen pieni vedenimeytymiskyky, jolla on erittäin suuri vaikutus eristeen lämmöneristyskyvyn säilymiseen.

EPS:n rinnalla näkee usein myös toisen kirjainyhdistelmän XPS, joka on suulakepuristettua polystyreenieristettä. Sen erityispiirre on suljettu ja vettä hylkivä solurakenne. XPS-eriste on käyttökohteiltaan monipuolinen, ja sitä voidaankin käyttää lähes missä tahansa perustuksista ala- ja yläpohjaan sekä seiniin. XPS-eristeillä saavutetaan myös tilansäästöä, sillä XPS-levyt ovat ohuempia kuin vastaavan eristyskyvyn antavat eristeet.

Huomaa alapohjan eristystä parannettaessa:

  1. Alapohjarakenteissa tyypillisin virhe on vanhan rossipohjan eristäminen alapuolelta tuuletustilasta liian tiiviillä materiaalilla. Vastaan on tullut tapaus, jossa neljän vuoden kuluttua lisälämmöneristämisestä alapohjarakenne oli lattiasienen valloittama ja purkukuntoinen.
  2. Toisessa tapauksessa puurakenteisen rossipohjan alapintaan oli niitattu ja teipattu tiiviisti höyrynsulkumuovi tarkoituksena estää lattioissa koettu vedontunne ja kylmyys. Alapohjarakenne oli tiivistämisestä 10 vuoden kuluttua kokonaisvaltaisen korjauksen tarpeessa. Syynä oli sisäilman kosteuden tiivistyminen tiiviin muovin pintaan. Vedon tunne lattioista hävisi, mutta samalla aiheutettiin rakenteeseen mittava kosteusvaurio.
  3. Vanhojen kohteiden, esimerkiksi rintamamiestalojen, kellaritilojen remontoinnin yhteydessä mietitään usein myös alapohjan lisäeristämistä. Käytännössä tämän toteuttaminen ilman vanhan alapohjarakenteen purkamista on lähes mahdotonta. Lämmöneristyksen oikea paikka on betonilaatan alla, jolloin rakenne jää lämpimän puolelle.
  4. Rakenteen korottaminen ylöspäin vie huonekorkeutta, joka yleensä on jo muutenkin kellaritiloissa niukka. Vastaan on tullut tapauksia, joissa betonilaatan päälle on asennettu puukoolaus ja mineraalivillaeristys. Tällainen rakenne on nykyisin luokiteltu riskirakenteeksi, eikä siis ole enää suositeltava rakenneratkaisu.

Mineraalivilla on yleisin ulkoseinien eristemateriaali

Ulkoseinissä tavallisin eriste on levymäinen standardiväleihin mitoitettu mineraalivilla. Sitä valmistetaan levyinä ja rullatavarana sekä tuulensuoja- ja runkolevyinä. Selluvilla soveltuu niin uudisrakentamiseen kuin lisälämmöneristämiseenkin. Sitä voidaan käyttää seinien sekä ylä- ja alapohjien eristämiseen.

Lisälämmöneristystä tehtäessä selluvilla voidaan asentaa myös vanhan puru- tai mineraalieristeen päälle. Lisälämmöneristystä suunniteltaessa on tärkeää huomioida, että valittu eriste toimii ominaisuuksiltaan vanhan eristeen kanssa, mikäli vanhaa eristettä ei poisteta rakenteesta.

EPS-polystyreeniä tai polyuretaania käytetään ulkoseinäeristeenä lähinnä lämpöharkkojen välissä. Myös eristämiseen hyvin soveltuvaa pellavaeristettä on saatavissa levytuotteina, jotka sopivat niin ulkoseinä- kuin yläpohjaeristeiksi.

Etenkin vanhemmissa taloissa valmis rakenne voi itsessäänkin toimia riittävänä eristeenä, kuten hirsi erilaisissa tiilirakenteissa. Tällöin yleensä eristyskyky perustuu rakenteen sisältämään liikkumattomaan ilmaan.

Huomaa ulkoseinien eristystä parannettaessa:

  1. Ulkoseinissä lisälämmöneristämisen periaatteena on, että lämmöneristys pyrittäisiin asentamaan rakenteen ulkopuolelle eikä vanha rakenne jää kuivan ja lämpimän puolelle.
  2. Jonkin verran käytetään myös sisäpuolisia eristyksiä muun muassa uretaanilevyllä tehtynä. Tällaisissa ratkaisuissa tulee kuitenkin aina miettiä tiiviin eristysratkaisun vaikutukset vanhan kohteen ilmanvaihtoon.
  3. Yleensä ilmanvaihtoa joudutaan tällaisissa lisäeristysratkaisussa tehostamaan.
Mies asettelee mineraalivillalevyjä talon ulkoseiniin, sillä meneillään on talon eristäminen.

Standardiväleihin mitoitettu levymäinen mineraalivilla on ulkoseinissä tavallisin eriste. (kuva: iStock)

Puhallusvilla on yleisin yläpohjan eristemateriaali

Lämmönhukkaa tapahtuu helpoimmin yläpohjasta, joka kannattaakin eristää kunnolla. Yläpohjassa eristepaksuuden kasvattaminen on yleensä yksinkertaisinta ja myös taloudellisesti kannattavaa.

Sopiva eristepaksuus ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetussa rakennuksissa on tällä hetkellä keskimäärin 500 mm. Yläpohjassa käytetyt eristeet ovat joko levymäisiä, mattomaisia tai puhallettavia mineraalivilla- tai puukuitueristeitä.

Yläpohjissa voidaan käyttää samoja materiaaleja kuin seinissäkin. Useimmiten sinne valitaan helposti levitettävä puhalluseriste. Yleinen ratkaisu on myös laittaa pohjalle ensin ryhtiä tuova ja esimerkiksi höyrysulkua suojaava eristelevy, jonka päälle puhalluseriste levitetään.

Selvästi suosituin yläpohjan eriste on puhallettu puukuitu, esimerkiksi Selluvilla ja Ekovilla.

Huomaa yläpohjan eristystä parannettaessa:

  1. Kuten tiedetään, uudisrakentamisen lämmöneristyksen vaatimuksia tiukennetaan koko ajan. Kohta olemme tilanteessa, jossa rakennuksen lämmittämiseen ei kuluisi lainkaan energiaa.
  2. Erinomainen keino rakennuksen energiakulutuksen pienentämiseen vanhemmissa pientaloissa on lämmöneristyksen tehostaminen paksummilla eristekerroksilla tai eristävämmillä materiaaleilla.
  3. Puutteellinen lämmöneristys on yleinen ongelma vanhemmissa taloissa. Lämmöneristeissä lämmön johtuminen on yleensä lähes lineaarinen ilmiö, joten karkeana sääntönä eristekerroksen kaksinkertaistaminen kaksinkertaistaa myös eristyskyvyn. Sama pätee myös, jos vanhan eristeen tilalle valitaan paremmin lämpöä eristävä materiaali.

 

Lämmöneristysmääräysten ja eristepaksuuden kehitys eri aikoina. Kuva jutussa talon eristäminen.

Näin lämmöneristysmääräykset ja eristepaksuudet ovat kehittyneet eri aikoina.

 

Teksti: Kim Malmivaara/kuvat: Raksystems

Lue myös

 

Voisit olla kiinnostunut myös näistä aiheista:

eristäminen Kim Malmivaara mineraalivilla pientalotohtori talon eristys