Lattialämmitys tarkoittaa talon lämmönjakotapaa, jossa lämpö siirretään lattian alla kulkeviin vesiputkiin tai sähkövastuksiin ja johdetaan sieltä huoneeseen. Yleisimpiä lattialämmityksiä ovat sähköinen ja vesikiertoinen lattialämmitys, ja lisäksi on olemassa ilmakiertoinen lattialämmitys.
Vesikiertoinen lattialämmityksenä rakentuu 12–20 millimetrin muoviputkistosta, jossa kiertää noin 25–42–asteinen vesi. Putkisto voi myös olla kuparia tai terästä, mutta nykyään käytetään yleisimmin muovia.
Putkisto kulkee talossa useimmiten betonivalun sisällä, mutta vesikiertoisen lattialämmityksen voi myös asentaa putkia varten uritettujen levyjen alle. Putkissa kiertävä vesi lämmitetään yleensä erillisessä lämpökattilassa esimeriksi öljyllä, maalämmöllä tai ilma-vesilämpöpumpulla tai kaukolämmöllä.
MAINOSLämmitysputket asennetaan lattiaan 150–300 millimetrin välein. Putket jaetaan yleensä useisiin lämmityspiireihin, koska liian pitkissä putkissa vesi pääsee jäätymään liikaa eikä enää lämmitä huonetta.
Vesiputkien lisäksi vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään kuuluu jakotukkeja. Lämmitetty vesi kulkee lämmönlähteeltä syöttöputkilla jakotukille, joista lämmityspiirit alkavat. Lämmityspiirien lämmitystehoa säädetään jakotukissa olevalla säätöventtiilillä, joka on yhteydessä huonetermostaattiin.
Vesikiertoista lattialämmitystä voidaan käyttää myös viilennykseen, jos lämmönlähteenä on maalämpö tai jokin muu viileää vettä antava lämmönlähde.
Sähkötoimisessa lattialämmityksessä lattiavaluun asennetaan kaapeli silmukoiksi tai lämpömatti, ja lämmitystehoa säädetään huonekohtaisella termostaatilla.
MAINOSSähköinen lattialämmitys valitaan yleensä pieniin tiloihin, kuten eteiseen, kylpyhuoneeseen tai keittiöön. Se lisää asumisen mukavuutta ja pitää kosteat tilat kuivina myös kesällä, kun muuta kotia ei lämmitetä niin paljon kuin talvella.
Sähköinen lattialämmitys voi olla myös koko kodin lämmönjakojärjestelmä, mutta sähkön hintojen heilahdellessa sähköisestä lattialämmityksestä voi tulla harmillisen iso lasku.
Sähkölämmityksessä kannattaa hyödyntää edullista yösähköä: halvan sähkön aikaan lämmitetään kunnolla ja lämpö varastoituu lattiaan.
Ilmakiertoinen lattialämmitys on periaatteelta samanlainen kuin vesikiertoinen, mutta siinä on kiertoaineena ilma. Ilmalattialämmitys vaatii suurempia putkia kuin vesikiertoinen lattialämmitys, koska ilma sitoo huonommin lämpöenergiaa kuin vesi ja sitä tarvitaan enemmän.
MAINOSIlmakiertoisen lattialämmityksen etuna on, että putken puhkeaminen esimerkiksi remontissa ei aiheuta samalla tavalla ongelmia kuin vesiputken puhkeaminen tai sähkökaapeliin osuminen. Yleensäkin ilmakiertoinen lattialämmitys on huoleton ja huoltovapaa.
Erilaisten lämmitysratkaisujen hinnat vaihtelevat paljon. Hintaan vaikuttaa valmistajan ja tuotteen lisäksi tila, johon lattialämmitys asennetaan: esimerkiksi onko tila märkä vai kuiva.
Yleisesti ottaen vesikiertoisen lattialämmityksen asennus on kalliimpaa kuin sähköisen, mutta sen käyttö on edullisempaa. Sähköinen lattialämmitys puolestaan on yleensä edullisempi asentaa, mutta sen käyttö on kalliimpaa.
Karkeasti arvioituna vesikiertoinen lattialämmitys maksaa noin 80 euroa neliömetriltä asennettuna. Sähköinen lattialämmitys on usein hieman edullisempi ja maksaa noin 50 euroa neliömetriltä.
MAINOSKuluissa voi säästää tekemällä osan asennuksista itse, mutta osa työvaiheista vaatii sähköasentajaa ja lvi-ammattilaista. Vesikiertoinen lattialämmitys voi kestää jopa 40 vuotta ja sähkölämmitteinen lattialämmitys noin 25 vuotta. Mitä ammattitaitoisempi asentaja on, sitä todennäköisemmin lattialämmityksellä on pitkä elinkaari.
Lattialämmityksen käyttö maksaa vaihtelevasti sen mukaan, käytetäänkö lattialämmitystä päälämmönlähteenä vai ainoastaan mukavuuslämmitykseen. Hinnan määrittelee pitkälle käytetyn energian hinta ja määrä.
Vesikiertoinen on aina edullisempaa kuin sähkölämmitys, sillä veden lämmittäminen millä tahansa lämmönlähteellä tulee halvemmaksi kuin suora sähkölämmitys.
Pienissä tiloissa sähköinen lattialämmitys saattaa kuitenkin asennuskulut huomioiden tulla kokonaisuudessaan edullisemmaksi, koska sen asentaminen on edullisempaa eikä pienen tilan lämmittämiseen kulu niin paljon energiaa – etenkin, jos käytössä on moderni termostaatti. Kannattaa laskea kulutus ja asennuskulut tarkasti.
Pelkkänä päälämmönlähteenä lattialämmitys on taloudellisesti järkevä valinta silloin, kun talo on hyvin eristetty. Jos taas joka nurkasta ja ikkunasta vetää, lattiasta nouseva lämpö ei pääse leviämään tasaisesti tai jopa katoaa ennen kuin ehtii ihmisen korkeudelle. Mikäli talossa on isot ikkunat, patteri voi olla lattialämmitystä järkevämpi vaihtoehto.
Vesikiertoinen lattialämmitys vaatii aina lämmönlähteen, esimerkiksi aurinkolämpö, maalämpö, varaava sähkölämmitys, kaukolämpö, puu- ja pellettilämmitys tai öljylämmitys. Jos talo on aiemmin lämminnyt takoilla ja kamiinoilla, tarvitaan siis myös uusi lämmönlähde, jota voi kyllä muuttaa myöhemmin.
Nyt kun öljylämmityksestä halutaan eroon ja moni vaihtaa tilalle ilma-vesilämpöpumpun tai maalämpöpumpun, vesikiertoinen lattialämmitys voi olla fiksu vaihtoehto: Lämpöpumput toimivat sitä paremmalla hyötysuhteella, mitä kylmempää vettä niiden pitää tuottaa. Vesikiertoisessa lattialämmityksessä vesi on tavallisesti 30–40-asteista, kun taas lämpöpattereissa kiertää 50–60-asteista vettä.
Entä pitääkö lattiat purkaa, jos lattialämmityksen asentaa jälkikäteen? Todennäköisesti on varauduttava purkamaan lattiaa, piikkaaman betonia ja lisäeristämään – pohjatöitä on luvassa. Talon rakentamisen yhteydessä asennus sujuu huomattavasti kätevämmin lattiavalujen yhteydessä, mutta ei jälkiasennuskaan ole mahdotonta.
Jos mukavuuslattialämmityksen asentaa jälkikäteen, sähköinen lattialämmitys lämpömatolla toteutettuna voi olla hyvä vaihtoehto: Sähköinen järjestelmä nostaa lattiaa vähemmän kuin vesikiertoinen eli alle 10 millimetriä. Vesikiertoisen järjestelmän rakenteet ja putket nostavat lattiapintaa vähintään 15 millimetrillä.
Jos sähkölämmityskaapeli on märkätiloissa asennettu syvälle betonilaattaan, kannattaa remontoinnin yhteydessä harkita lämmityksen uudistamista ja muuttamista pinta-asenteiseksi. Lähelle pintaa, vesieristyksen alle, asennettu lämmitys on huomattavasti energiatehokkaampi kuin syvälle asennettu.
Jos lattialämmitys on kodin tai kylpyhuoneen ainoa lämmönlähde, sitä ei tule sammuttaa kokonaan, sillä kosteusvauriot kodin rakenteissa voivat tulla kalliimmaksi kuin säästöt sähkölaskussa.
Lattialämmitystä käytetään usein kosteissa tiloissa, vaikka rakennuksen muut huoneet lämmitettäisiin muulla tavalla tai lämmitystä ei tarvittaisi, koska se kuivattaa lattian. Kesälläkin, etenkin kosteilla keleillä tai kylpyhuoneessa suihkun jälkeen, lattialämmitys kuivattaa tilan nopeasti.
Lämmityskuluissa voi säästää laskemalla lattialämmityksen lämpötilaa tai käyttämällä aikaohjattua termostaattia. Toimivan säätimen avulla kulutusta voidaan vähentää parhaimmillaan jopa kaksi kolmasosaa.
Termostaattien vaihtaminen on helppo tapa energiankäytön tehostamiseen kylpyhuoneissa. Termostaattien uusimisella saavutetaan Motivan mukaan pesutilan lämmitysenergian kulutuksessa parhaimmillaan jopa 50 prosentin ja noin 1 000 kWh säästö vuodessa.
Pesutilan lämpötilan voi uudella termostaatilla nostaa tarkasti viihtyvyystasolle siksi ajaksi, kun huone on käytössä. Muina aikoina lämpötila pudotetaan mahdollisimman alas kuitenkin niin, että rakenteet ja lämmitysteho eivät kärsi.
Termostaattien vaihtaminen on helppo ja edullinen toimenpide, jonka voi tehdä sähköasentaja. Termostaateilla voi kompensoida monia energiankulutusta lisääviä syitä.