Kasvivalo tuo lisävaloa kasveille: valitse kasvilamppu oikein

Kasvivalo kannustaa huonekasveja, yrttejä ja esikasvatettavia taimia pärjäämään ja jopa menestymään myös pimeinä vuodenaikoina. Jos kasvit alkavat nuutumaan talvella, syynä on usein liian vähäinen valon määrä; valo on kasvien elinehto.

Kannattaa ottaa selvää, mistä päin huonekasvi on kotoisin. Jos kasvin alkuperämaassa paistaa aina kirkas aurinko, kasvi tarvitsee lisävaloa talvella.

Osa huonekasveista pärjää myös ilman lisävaloa, mutta useimmat viherkasvit ja esikasvatetut taimet hyötyvät kasvivalaisimista ja voivat paremmin sen avulla.

Kasvit tarvitsevat siniviolettia tai punaista valoa yhteyttämiseen eli fotosynteesiin. Kun valon sähkömagneettinen spektri on sopiva, huonekasvi voi hyvin.

Kasvivalon voi hankkia kokonaisuutena, johon kuuluu valaisinrunko ja polttimo. Tavallinen valaisin voidaan muuttaa kasvivalaisimeksi niin, että tavallisen polttimon tilalle vaihdetaan täyden spektrin kasvivalopolttimoon.

Kasvivaloksi kelpaavia valonlähteitä on saatavana E14- tai E27-kantaisina polttimoina, loisteputkina tai ledi-listoina. E27-kantainen valonlähde esimerkiksi sopii moniin tavallisiin valaisimiin.

Ledit sopivat loistavasti kasvien valaisemiseen, koska ne eivät kuumene ja polta tai kuivata kasvia. Niistä saadaan myös juuri oikean aallonpituuden tuottamaa valoa. Ledit myös kestävät pitkään ja kuluttavat vain vähän sähköä.

Kasvit hyötyvät monesta tavallisestakin kodin valaisimesta, mutta parhaita ovat täyden spektrin – kaikki värit violetista punaiseen antavat – kasvivalot.

Myös niin kutsutut päivänvalolamput, joiden valo on lähellä luonnonvaloa, sopivat kasveille. Kasvivalojen sinipunasävy värjää asunnon violetiksi, ja siksi moni valitseekin mieluummin päivänvalolampun kirkkaamman sävyn, josta myös kasvit hyötyvät.

Kasvivalon valinnassa otetaan huomioon sen tuottama värilämpötila, valotehokkuus ja värintoisto.

Kelvin-arvo (K) kertoo kasvivalon värilämpötilan eli valon värisävyn. Eri kasvit viihtyvät erilaisissa kelvinluvuissa, mutta yli 4 000:n kelvinarvot riittävät jo monille kasveille.

Yleensä kodin ledi-valaisimet tarjoavat valoa, joka on 3 000 K (lämmin valkoinen) tai 4 000 K (neutraali valkoinen). Päivänvalolamput tarjoavat kylmää valkoista valoa (noin 5 000 K).

Yleensä huonekasvit tarvitsevat lisävaloa lokakuusta helmikuulle: loppusyksyn ja talven aikaan kodissa on yleensä luonnonvaloa enää noin 500 luksin verran, mutta kasvit tarvitsevat valoa jopa tuplasti enemmän eli noin 1 000–1 200 luksia.

Kasvit tarvitsevat valoa yhteyttämiseen eli fotosynteesiin. Välillä ne kaipaavat myös lepoa, joten kasvilamppua pidetään päällä vain noin 10–12 tuntia päivässä esimerkiksi klo 7–19.

Esikasvatusvaiheen kasvit kaipaavat enemmän valoa, joten vasta elämänsä alussa olevien kasvien valo kannattaa pitää päällä 14–16 tuntia vuorokaudessa mutta sammuttaa silti yöksi. Ajastin helpottaa kasvivalon käyttöä.

Kasvivalo sijoitetaan lähelle kasvia, koska valon teho heikkenee etäisyyden kasvaessa. Paras paikka on suoraan kasvin yläpuolella noin puolen metrin tai metrin päässä kasvista.

Siksi ledit voi laittaa myös lähemmäs, jopa 20 sentin päähän kasvista, jos kyse on esimerkiksi taimesta tai muuten paljon valoa vaativasta kasvista.

Jotta kasvit saisivat mahdollisimman paljon luonnonvaloa ja kasvivaloa, ne kannattaa sijoittaa ryhmiin ikkunoiden ja kasvivalojen läheisyyteen. Pelkällä kasvivalolla voi valaista esimeriksi kylpyhuoneeseen sijoitettuja kasveja.

Hyvä kasvivalo ei välttämättä ole sisustajan valinta violetin sävynsä takia, ja siksi kasvivalo kannattaakin kohdistaa kapeakeilaisesti suoraan kasviin – se onnistuu etenkin, jos kasveja on vain yksi tai muutama. Umpinainen varjostin auttaa suuntaamaan valon oikein.