Sokkeli kuntoon: korjaus ja kunnossapito

Sokkeli on perustuksen osa maapohjaisessa rakennuksessa. Sokkelin tehtävä on kannatella rakennusta ja pitää se maasta irti, jotta vesi ja muu kosteus eivät pääse vaurioittamaan rakenteita.

Sokkeli valetaan yleensä betonista, joka on vahvistettu terästangoilla, tai muurataan kevytsoraharkoista anturan päälle.

Muurattu sokkeli voidaan vielä oikaista laastilla, jotta siitä tulee varmasti tasainen. Sokkeli viimeisteillään esimerkiksi rouhepinnoitteella tai maalaamalla.

Pilariperusteisissa taloissa ei yleensä ole varsinaista sokkelia, vaan kevyemmän sokkelilevyt, jotka vaikuttavat talon ulkonäköön ja estävät ilmavirtauksia.

Nykyään rakennusmääräykset sanelevat sokkelin vähimmäiskorkeudeksi 30 senttimetriä, mutta yleensä tehdään ainakin 40–60 senttiä korkea sokkeli.

Kuntotarkastajat kuitenkin näkevät yhä edelleen liian matalia sokkeleita esimerkiksi 1960- ja 70-luvun taloissa sekä esimerkiksi vanhoissa hirsitaloissa – mutta joskus myös uudemmissa taloissa.

Voi olla, että vaikka sokkeli muuten täyttäisi määräykset, jokin nurkka painuu rinteessä liian lähelle maanpintaa ja puuosat altistuvat maan kosteudelle. Kuntotarkastuksia tekevä Raksystems kertoo, että liian matala sokkeli on talon riskirakenne, jonka kuntoa täytyy seurata erityisen tarkasti.

Sadevesien poisjohtaminen rakennuksen viereltä tai maanpintojen kallistukset voivat olla myös puutteellisia tai väärin suunniteltuja, mikä aiheuttaa korkeamman riskin kosteusvaurioihin, jos vesi ohjautuu sokkelia kohden.

Kosteuden pääseminen sokkeliin ja sitä kautta talon rakenteisiin voi olla seurausta siitä, että ulkoseinän perustusten alla on liian hienojakoinen täyttömaa-aines, joka imee itseensä kosteutta.

Ulkoseinän alajuoksupuun ja sen alla olevan kiviaineksen välistä voi myös puuttua kapilaarikatko, eli hiekkakerros, joka katkaisee maasta nousevat kosteuden kulun.

Jotta sokkeli pysyisi terveenä, se täytetään sisäpuoleltaan murskeella, jonka päälle asennetaan kapillaarikatkosepeli.

Kapillaarikatkosepeli on kalliosta tai sorakivistä murskaamalla tehtyä kiviainesta. Yleisesti käytetty raekoko 5–16 mm tai 5–32 mm.

Kapillaarikatkosepeli on äärimmäisen tärkeä, sillä ilman sitä kosteus voi nousta maaperästä perustuksia ja seinää pitkin ylöspäin ja kastella rakenteet.

Mitä eroa on sepelillä, kalliomurskeella ja soralla? Sepelistä ja kalliomurskeesta käytetään yleisnimitystä sora. Sepeli kuitenkin eroaa murskeesta niin, että siitä on seulottu pois hienojakoinen, tiivistyvä aines eikä se siis tiivisty kosteuden vaikutuksesta ja läpäisee vettä paremmin kuin kalliomurske.

Sokkeli vesieristetään, jotta kosteus ohjautuu pois sokkelista ja talon perustuksista.

Sokkelin kosteusvauriot voivat aiheuttaa sokkeliin mikrobi- ja homekasvustoja, jotka sitten aiheuttavat edelleen lisäongelmia, kuten rapautumista.

Yleensä harkkorakenteisten sokkelien kosteuseristyksessä käytetään patolevyä, joka on musta muovinen nystyrälevy.

Patolevyn alle voidaan asentaa bitumikermieristys, joka varmistaa kosteuden eristystä haastavissa oloissa eli jos sokkelin viereen kertyy edes tilapäisesti sade- tai sulamisvesiä.

Sokkelin kunnon kannalta on tärkeä myös tarkistaa salaojituksen kunto ja kallistukset, jotta sade- ja sulamisvedet eivät valu suoraan sokkeliin.

Sokkelin pinnoitus tekee talosta huolitellun näköisen ja suojaa sokkelia kastumiselta, sateelta ja maasta tai ränneistä sinkoilevilta roiskeilta. Pinnoite ehkäisee kasvustoja.

Sokkelipinnoitteet ja -maalit edellyttävät, että lämpötila on vuorokauden ympäri vähintään +5 °C. Kannattaa siis odottaa mukavia ja kuivia kelejä, ennen kuin ryhtyy kaunistamaan sokkelia.

Sokkelin voi myös verhota julkisivulevyllä, jolla saa kauniin pinnan ja lähes huoltovapaan pinnan. Kun asentaa levyt niin, että ilma pääsee kiertämään, perusmuuri pysyy kuivan ja lämmöneritys paranee.

Sokkelin ympärille voi laittaa kalliosepeliä, jonka raekoko on 16–32 tai jopa 5–16, jos tarvitaan todella hyvää veden läpäisykykyä.

Kasveista vapaa alue auttaa sokkelin vierusta pystymään kuivana, sillä multa ja kasvit keräävät kosteutta. Vieruksen voi koristella kivillä, jotka sopivat talon henkeen.

Kosteuden merkkinä sokkelissa voi näkyä kasvustoja, tummentumia ja kalkkihärmää.

Jos pinnoite on rikki jostain kohdin, vesi pääsee sisään ja alkaa vähitellen rapauttamaan tasoitelaastia, kunnes tasoiteirtoaa sokkelin pinnasta. Rapatussa sokkelissa onkin hyvä tarkkailla mahdollisia halkeamia.

Sokkelin pinnan voi kunnostaa myös kivipintaisella sokkelilevyllä, jolloin kauneusvirheet jäävät peittoon eikä pieniä koloja tarvitse paikkailla turhan tarkasti, jos sokkeli on muuten terve.

Jossain tapauksissa sokkeli pitää korjata perusteellisemmin, jos sen rakenne on kärsinyt kosteuden tai muun ulkoisen rasituksen takia.

Esimerkiksi perustusten liikkumisesta aiheutuneet halkeamat vaativat perusteellista korjausta ja ammattilaisen näkemystä.

Jos kyse on vain pintavauriosta, sokkeli on mahdollista korjata laastipaikkauksin ja ylitasoittamalla sekä maalaamalla sokkelimaalilla.

Mikä on valesokkeli? Valesokkelissa talo näyttää seisovan sokkelin päällä, mutta tosiasiassa talon puiset runkorakenteet ovat maan tasolla tai jopa sen alapuolella. Valesokkelin ongelmana on kosteuden mahdollinen pääsy puurakenteisiin. Valesokkeli voi siis olla riskirakenne, mutta ei automaattisesti tarkoita kosteusvaurioita tai homeongelmia, jos salaojitus, sadevesijärjestelmä ja pihamaan kaadot on tehty oikein.

Antura on perustusten alin osa, joka jakaa talon painon maapohjalle, ja perustukset rakennetaan anturan päälle.

Sokkeli valetaan yleensä teräsbetonista tai muurataan harkoista tai valuharkoista anturan päälle. Sokkeli voidaan joko perustaa jatkuvan anturan varaan tai sokkelipalkit voidaan tukea päistään pilarianturoiden varaan.

Aikaisemmin sokkelipalkit tehtiin paikalla valaen, mutta nykyään ne tehdään yleensä betonielementeistä.