Pensaspapu on helppo kasvattaa

Pensaspapu tuottaa terveellistä ravintoa ruokapöytään: palkoja käytetään ruuanlaitossa kokonaisina tai paloiteltuina.

Pavut ovat kevyttä ravintoa mutta sisältävät runsaasti proteiinia ja kuituja. Ne ovat erinomainen raudan, seleenin, tiamiinin, kaliumin, B6-vitamiinin ja foolihapon lähde.

Pensas- eli länkäpavut kasvavat noin 30–50-senttiä korkeina pensaina, jonka oksilla vihreät, keltaiset tai violetit 10–15-senttisen palot loppukesästä roikkuvat.

Pensaspapu menestyy sellaisella kasvupaikalla, johon paistaa suurimman osan päivästä. Se ei siis ole varjoisien seinämien kasvi.

Nopeimmin papu kasvaa 20–25 asteen lämmössä. Se ei kestä hallaa tai edes viileyttä, sillä pensaspapu voi menettää elinvoimaisuutensa jo 2–3 asteessa.

Pavut menestyvät kuohkeassa, lämpimässä ja ravinteikkaassa maassa. Kasvualustaa tulee kalkita niin, että pH on 6–7.

Typpi vaikuttaa voimakkaasti kasvien kasvuun, ja oikea pH-arvo auttaa kasvia sitouttamaan typpeä maasta. Pavut voivat kuitenkin itsekin sitoa typpeä, joten lisätyppeä ei välttämättä tarvita paljon.

Esikasvatuksessa siemenet voi kylvää esimerkiksi käteviin turveruukkuihin, jotka maatuvat, kun taimet siirretään lopulliselle kasvupaikalle pakkasöiden jäätyä keväällä varmasti taakse.

Papujen esikasvatus aikaistaa satoa jopa kuukaudella, mikä on tarpeen ainakin Pohjois-Suomessa.

Siemenet kylvetään ulos vasta kesäkuun alussa, jolloin maa on vähintään 10 astetta lämmin. Maan lämpimyys on olennaista, sillä kylmässä maassa siemenet mädäntyvät itämisen sijaan.

Ennen avomaalle istuttamista siemeniä kannattaa liottaa yön yli, koska se nopeuttaa itämistä.

Siemenet kylvetään 3–5 senttiä syvään vakoon ja noin 8–10 sentin välein. Rivien väliin kannattaa jättää 30–50 senttiä tilaa, jotta pensaspavulla on tilaa kasvaa.

Pensaspavut ovat valmiita kerättäviksi 7–11 viikkoa kylvöstä lajikkeen ja kasvuolojen mukaan.

Kesän aikana voi tulla montakin satoa. Ensimmäinen sato on suurin, mutta palkoja ilmaantuu vielä syksyn mittaan niin kauan, kun lämpöä ja ravinteita riittää.

Jos kuitenkin haluaa kuivattaa pavun siemeniä, sato kannattaa kerätä vasta, kun siemenet ovat täysikokoisia ja palot jo lähes ruskeita eli tuuleentuneita.

Pensaspapuja ei voi syödä sellaisenaan raakana, sillä raaka papu sisältää muun muassa myrkyllistä lektiiniä, joka voi aiheuttaa pahoinvointia ja mahakipuja.

Lektiini hajoaa keitettäessä ja muuttaa pavut helpommin sulavaan muotoon. Tuoreet, tuleentumattomat palot ja siemenet voi syödä, kun niitä on keitetty 3–10 minuuttia.

Tuoreita papupalkoja keitetään tai höyrystetään noin 10 minuuttia. Parhaimmillaan ne ovat napakoina palkoina, joten niitä ei tule keittää ylikypsiksi eli löysiksi saakka. Keitinveteen voi lisätä suolaa.

Pavut kuivuvat itsekseenkin kasvimaalla tai sisällä ilmavassa tilassa, eikä siihen tarvita välttämättä edes kuivuria. Kun kuivatut pavut halutaan käyttöön, ne huuhdellaan ja liotetaan vähintään 12 tuntia. Sen jälkeen ne keitetään papulajin mukaan 20–75 minuuttia.