Puuvauriot, puiden taudit ja puiden hoitovirheet – lue ammattilaisen ohjeet!

Puuvauriot, puiden taudit ja puiden hoitovirheet ovat hoidettavissa. Arboristi Saija Asikainen kehottaa vaalimaan vanhoja arvokkaita puita ja harventamaan nuorta puustoa ajoissa.

Miten kuivuudesta kärsinyt puu selviää ensi talvesta?

Luultavasti kituliaasti kasvuun lähteneiden puiden puuvauriot ovat keväänä yleisiä. Toipuminen riippuu puulajista. Kituliaasti lehdet kasvattava tammi (Quercus) elpyy usein. Jos taas koivu (Betula) ei tule kunnolla lehteen tai latvus harvenee eli harsuuntuu, kaatamista ei ole syytä viivytellä.

Todennäköisesti puita joudutaan kaatamaan samaan tapaan kuin edellisen kuivan jakson jälkeen viisi vuotta sitten. Jo valmiiksi heikentyneelle puulle kuivuus on viimeinen pisara. Myös tuholaiset iskevät herkästi heikentyneisiin yksilöihin.

Mitä teen typistetylle ja lahovikaiselle puulle?

Tapitettu, lahovioista kärsivä raita kannattaa kaataa.

Tapille leikatut lahot puut on parasta kaataa. Puun turmeleva leikkaustapa on yleinen nopeakasvuisilla ja kookkailla lajeilla kuten vaahteroilla (Acer), poppeleilla (Populus), terijoensalavilla (Salix fragilis ’Bullata’) ja hopeapajuilla (S. alba var. sericea).

Rungon ja paksujen oksien pätkäisy lyhentää elinikää ja aiheuttaa lahovaurioita. Lisäksi leikkauskohdasta lähtevät haarat repeilevät helposti. Tapituksen voi välttää valitsemalla sopivan kokoisen puun ja leikkaamalla sitä ajoissa.

Nuoruusvaiheen leikkaukset ovat tärkeitä, jotta puuhun saadaan vankka rakenne. Ennakoi, mihin suuntaan oksat kasvavat ja poista taloa kohti kasvava tai naapuria häiritsevä oksa jo pienenä.

Vältä leikkaamasta yli seitsemän sentin paksuisia eläviä oksia. Tammella, saarnella (Fraxinus) ja jalavalla (Ulmus) mitasta voidaan hieman lipsua. Koivusta ja vaahterasta kannattaa poistaa vain ohuita, viisisenttisiä oksia. Kuivien oksien paksuudella ei ole väliä. Jos puu kasvaa liian korkeaksi tai hipoo sähkölinjaa, kaada se typistämisen asemasta.

Entä jos puusta repeää haara?

Todennäköistä on, että repeileminen jatkuu, joten puusta kannattaa luopua. Oksanhaarojen välissä voi olla lahoa, mikä aiheuttaa repeilemistä. Poikkeus on vanha omenapuu (Malus), jonka kokoa pystyy usein pienentämään poistamatta kookkaita haaroja.

Lumen aiheuttamat tuhot ovat tyypillisiä männylle (Pinus), jonka latvus kerää helposti painavan lumikuorman. Vaahteran tavoin sen puuaines on rapeaa ja altista repeilylle. Vaahteran jyrkkäkulmaiset oksanhaarat kannattaa poistaa mahdollisimman pieninä.

Haittaako pahka tai tuulenpesä?

Pahkasta ei ole haittaa männylle. Se ei lahota puuta kääpien tapaan.

Pahkat eli puun rungossa olevat pahkurat ovat pääasiassa kovaa puuta, joten ne ovat melko harmittomia. Joskus niitä luullaan kääpien itoöemiksi. Esimerkiksi koivuissa esiintyvä tuulenpesä-sienitauti (Taphrina) ei vaikuta puun elinvoimaan.

Lehtipuunkoro kuivattaa oksien kärkiä. Kuvan puu on laho ja vaarallinen.

Voiko puun kuoresta päätellä puun kuntoa?

Jonkin verran päätelmiä voi tehdä. Esimerkiksi haapa (Populus) on yleensä hyväkuntoinen, jos kuori on raikkaan vihreä ja sileä. Jos taas mustanpuhuva kaarna jatkuu korkealle puuhun, lahon todennäköisyys on suuri. Kuusella runsas pihkan valuminen kertoo usein puun juuriston heikosta kunnosta, pahasta hyönteisvioituksesta tai lahoviasta. Puiden tyvellä kasvava sammal puolestaan johtuu kosteista olosuhteista.

Pitääkö ontto lehmus kaataa?

Onttous tai käävät ei ole syy kaataa lehmusta, tammea, saarnea tai jalavaa, mutta puun kunto kannattaa tutkituttaa ammattilaisella. Onttous ja käävät kuuluvat jalojen lehtipuiden pitkään vanhuusvaiheeseen. Jalojen lehtipuiden kunnon arviointi on haastavaa, sillä pahasti lahovikainen puu saattaa näyttää rehevältä ja lehtevältä. Oksien kärkien kuivumisen takana on usein lehtipuun koro (Nectria galligena), joka lahottaa lehmusta.

Lyhentääkö pakkasvaurio puun ikää?

Pääsääntöisesti kyllä. Kuoren halkeamia esiintyy monilla puulajeilla, esimerkiksi koivulla, hedelmäpuilla, vaahteralla, tammella, saarnella ja jalavalla. Elinvoimaisella ja pitkäikäisellä puulla halkeamat eivät aiheuta suurta haittaa. Koivu sen sijaan saa lahovian vähitellen.

Pakkas- ja puuvauriot voivat johtua väärästä kasvupaikasta ja liian arasta alkuperästä. Eteläiset ja mereiset kannat saattavat vaurioitua suotuisinakin talvina. Nuorten, sileäkuoristen hedelmäpuiden kuori on vaarassa raksahtaa rikki kevättalvella, kun yö- ja päivälämpötilojen erot ovat suuret.

Myös liikalannoitus kasvukaudella altistaa hedelmäpuut pakkastuhoille. Vaahteralle ja hevoskastanjalle (Aesculus hippocastanum) on tyypillistä latvasilmun paleltuminen, josta seuraa jyrkkäkulmaisten oksien kasvua. Laholle ja repeämille alttiit oksat kannattaa poistaa jo nuorena.

Milloin pihakoivu on vaarallinen?

Pakkashalkeama aiheuttaa koivulle lahovian ennemmin tai myöhemmin.

Jos latvus tai sen osa kuivuu, koivu kannattaa kaataa. Myös kääpäinen koivu on vaarallinen. Kaupungeissa koivun pahin lahottaja on pakurikääpä (Inonotus obliquus), joka kasvattaa runkoon mustan, hiiltyneen näköisen muhkuran. Myös arinakääpä (Phellinus igniarius) on yleinen koivun lahottaja.

Ihmisten toimenpiteet lyhentävät pihakoivujen ikää. Jos puusta poistetaan paksu oksa, se saa käytännössä lähes aina lahovian. Metsässä rauduskoivun rappeutuminen alkaa noin 80-vuotiaana. Hieskoivu on rauduskoivua lyhytikäisempi.

Kannattaako latvasta kuivunut mänty kaataa?

Tervasroso on kuivattanut männyn latvan. Puu voi elää pitkään.

Vanhaa, matalaa maisemapuuta ei ole yleensä syytä kaataa. Sen sijaan uudelle tontille jätetty korkea ja pienilatvuksinen puu kannattaa poistaa. Laho saattaa piillä juuristossa tai ylhäällä rungossa. Jos vanhan puun latvus kuivuu tervasroson (Cronartium fl accidum, Peridermium pini) takia, puun kaatamiselle ei ole kiire.

Harva latvus voi olla myös merkki männynjuurikäävän eli tyvitervaksen (Heterobasidion annosum) aikaansaamasta lahosta, joka tappaa puun vähitellen. Vanttera mänty pysyy pystyssä pitkään käävistä huolimatta. Vanhan männyn tyvellä esiintyy toisinaan karhunkääpää (Phaeolus schweinitzii), joka lahottaa puuta hitaasti. Kauniiden mäntyjen kaataminen iän vuoksi ei ole tarpeellista, sillä mänty voi elää Etelä-Suomessa satoja vuosia vanhaksi.

Onko kääpä aina syy huoleen?

Männynkäävästä huolimatta puu elää pitkään.

Yleisohjeita on vaikea antaa, mutta käävän itiöemä on aina merkki lahosta. Laho voi levitä nopeasti tai hitaasti puu- ja kääpälajista riippuen. Osa käävistä on hitaita lahottajia, jolloin puun kaatamisella ei ole kiirettä.

Haapa pärjää kymmeniä vuosia haavankäävän (Ochroporus tremulae) kanssa samoin kuin tammi rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) tai nahakka (Stereum rugosum) oksistossaan ja rungossaan. Käävän itiöemän poistosta ei ole etua, sillä lahottajasienen rihmasto kasvaa puussa.

Milloin pihakuusesta kannattaa luopua?

Pihakuusen kuntoa on vaikea arvioida. Kaupungeissa kuusen odotettavissa oleva ikä on 60 vuoden paikkeilla. Merenrannalla kasvava ränsistyneen oloinen puu saattaa olla pihapuuta terveempi.

Jos haaroittuneen kuusen toinen latva lohkeaa, puusta kannattaa luopua. Yleensä usean kookkaan ja vanhan puun ryhmä kannattaa tutkia tai kaataa kerralla. Puusta toiseen leviävä juurikääpä on yleinen kuusilla.

Voiko leikkurilla tärvellä puun?

Kyllä, kuoren kalvaminen voi tappaa puun. Siimaleikkuri ei ole oikea väline puun tyven siistimiseen. Tyvi kannattaa pitää ruohottomana kitkemällä tai katteiden avulla.

Pitääkö laho kovertaa pois rungosta ja paksusta oksasta?

Ei kannata, sillä pehmeän aineksen kovertaminen kovaan puuhun asti edistää lahon leviämistä. Puu pyrkii pitämään lahottajat aisoissa suojavyöhykkeillään. Ongelma on tyypillinen esimerkiksi iäkkäillä, monihaaraisilla omenapuilla.

Mitä rungon kolhaisu saa aikaan?

Vaahteran runkovaurio ei aiheuta toimenpiteitä.

Se altistaa puun lahottajasienille. Usein rungon vauriot heikentävät puuta ja lyhentävät elinikää. Puun tulevaisuuden kannalta merkittävää on vaurion koko suhteessa rungon kokoon sekä puulaji ja sen elinvoima. Heikkokuntoinen puu ei kykene koteloimaan vauriotaan.

Kannattaako puuhun jätetty tappi poistaa vuosien kuluttuakin?

Paksua, vuosia sitten sahattua tappia ei kannata enää poistaa tammesta. Oksa olisi pitänyt poistaa jo ohuena.

Pitkä tappi kannattaa poistaa aina. Lyhyen tapin poistosta on hyötyä, jos se nopeuttaa puun luontaista suojautumismekanismia. Se toimii yleensä halkaisijaltaan alle seitsemän sentin haavoissa.

Tärkeintä on leikata oksa jo alun perin oikeaoppisesi tappeja jättämättä. Tällöin puuhun jää oksakaulus, josta kasvaa suojaava kallussolukko haavapinnan päälle.

Onko istutetuilla ja luonnostaan paikalle ilmestyneillä puilla eroa?

Riippapihlaja on istutettu liian syvään. Kaarevaa juurenniskaa ei erota lainkaan, joten pintamaata on syytä kuoria pois muutamia senttejä.

Kyllä, sillä luonnonvalinta on todella rankkaa. Vain parhaimmat yksilöt hakevat paikkansa ja vahvistuvat. Kylväytyneet puut kasvavat oikeassa syvyydessä eivätkä kärsi juurien kiertymisestä sykkyrään istutettujen taimien tavoin.

Istutusvirheen takia voi joutua kaatamaan nuorenkin puun. Istutusvaiheessa astiataimen juuristoa kannattaa oikoa. Kerällä kasvava juuristo saattaa aiheuttaa 10–15-vuotiaan omenapuun kaatumisen.

Myös taimen istuttaminen liian syvälle on yleistä. Juurenniskan tulee jäädä maan pinnan yläpuolelle. Vanhakin puu hyötyy juurenniskan kaivamisesta esiin.

Kaadanko kallistuneen puun?

Jos suorarunkoinen puu kallistuu yhtäkkiä, puu kannattaa kaataa saman tien, sillä kyseessä on puuvaurio. Luonnostaan vinoa puuta ei sen sijaan kannata pelätä.

Milloin on paras aika tarkkailla puita?

Kotipuutarhurin kannattaa seurata lehtipuita etenkin kesällä, kun puissa on lehtiä. Myös kuivat oksat erottuvat hyvin.

Arboristi Saija Asikainen on Suomen Puunhoidon Yhdistyksen sihteeri ja Lassila & Tikanojan arboristipalvelun työnjohtaja.

Lue lisää pihan ja puutarhan hoidosta

• Vanhan omenapuun leikkaus
• Näin rakennat kukkapenkin helposti
• Pihasuunnittelu: 10 pahinta pihamokaa – älä tee näin