Havupuiden leikkaus: tartu oksasaksiin keväällä

Havupuiden leikkaus on parasta tehdä reilusti ennen kesää, kun kasvit vielä lepäävät: niissä virtaa vähemmän nestettä kuin kesällä, leikkaushaavat paranevat nopeammin ja havujen lehdettömät versot on helpompi huomata ja leikata pois.

​Kuolleet ja sairaat kasvinosat voi poistaa milloin tahansa, mutta isompi leikkaaminen kannattaa tehdä ennen uuden kasvukauden alkua.

Erityisen runsaat leikkaukset tehdään jo varhain keväällä, heti lumen sulettua kasvin päältä, jotta kasvi ehtii toipua leikkauksesta mahdollisimman hyvin.

Kevätleikkaus on kuitenkin usein turvallisempi vaihtoehto, sillä syksyllä sienitaudit leviävät helposti kosteassa kasvustossa ja kasvin yleiskunto heikkenee.

Myöhemmin syksyllä, syyskuun jälkeen havupuita ei pidä enää leikata, koska ne vaurioituvat helposti pakkasella.

Monet komeat havupuut menestyvät suomalaisilla pihoilla: jalokuuset, lehtikuuset, kuuset, männyt, puumaiset katajat sekä pilarituijat.

Niitä ei hoideta leikkaamalla istuttamisen yhteydessä tai nuorenneta alasleikkauksella, vaan niille riittää maltillinen hoitoleikkaus talven jälkeen.

Samalla poistetaan kilpalatvat, jotka yrittävät erkaantua päärungosta.

Liian leveitä ja korkeita kasveja voi tarvittaessa harventaa ja leikata matalammaksi, mutta leikkauskohdan alapuolelle jätetään terveitä neulasia ja versonkärkiä uutta kasvua varten.

Havupuu leikataan aina niin, että siihen jää vihreitä oksia – vanhaan runkoon ei nimittäin kasva uusia versoja.

Katajat, lehtikuuset, marjakuuset ja tuijat kuitenkin pystyvät tuottamaan uusia versoja peukalonpaksuisesta vanhasta oksasta, joten ne eivät ole kovin herkkiä leikattavia.

Havupuiden leikkaus kannattaa tehdä rauhassa ja jopa hieman suunnitellen: kun valitsee leikattavat oksat sellaisista kohdista, joissa on myös uusia versoja, puuhun ei jää paljaita kohtia.

Havupuita leikataan oksasaksilla tai pienemmillä puutarhasaksilla. Isommissa leikkauksissa hyödyllinen on sähkökäyttöinen pensasleikkuri, mutta leikkaamisessa kannattaa säilyttää maltti: havupuut kasvavat hitaasti. Paksut oksat voi katkaista tarvittaessa oksasahalla.

Tuijaa kannattaa leikataan aluksi vain sivuilta. Latva katkaistaan vasta sitten, kun kasvi on sopivan korkuinen. Jos korkeasta tuijasta leikkaa kerralla vaikkapa puolet pois, kasvista voi tulla hassun muotoinen.

Paras leikkausaika on helmikuusta huhtikuuhun, mutta siistimistä voi tehdä myöhemminkin. Muotoon leikattuja tuija-puita on syytä siistiä parikin kertaa vuodessa, jotta muoto säilyy ympäri vuoden.

Jos tuijan neulaset puun sisällä ruskettuvat, kyse on aivan normaalista vanhenemisen aiheuttamasta ilmiöstä, eikä kasvitaudista.

Jos sen sijaan latvuksen ulko-osassa on selittämätöntä rusketusta, kyse voi olla sienitaudista: ruskea osuus kannattaa leikata pois rouhealla kädellä siten, että pieni pätkä tervettäkin osaa tulee mukaan.

Vuorimännyt pysyvät pallomaisen pyöreinä ja tuuheina vuodesta toiseen, kun niiden jokaisen oksan vuosikasvua typistetään säännöllisesti ja jäljelle jätetään vain vähän uutta kasvua.

Vuosikasvusta voi leikata huoletta puolet pois kesän alussa juhannuksen tienoilla, jolloin vuosikasvu on saavuttanut pituutensa, mutta neulaset ovat vielä supussa ja oksa pehmeä.

Jos vuorimäntyä ei leikkaa, se kasvaa ulos muodostaan, ja lopputuloksena on rehottava epämääräinen harvaoksainen pensas.

Ja toisin päin, mitä enemmän vuosikasvaimia leikataan, sitä tiheämpi vuorimännystä – tai mistä vain havukasvista – tulee.

Marjakuusta voi leikata melko rohkeasti, sillä se uudistuu paljon nopeammin kuin kuuset ja männyt.

Vanhaa marjakuusta voi madaltaa niin, että katkaisee muutamia suurempia oksia vuosittain pois kohdista, jonka alapuolella kasvaa uusia versoja. Myöhemmin leikkaus jatkuu versoja typistämällä.

Jos marjakuusta leikkaa isommin, se kannattaa kuitenkin tehdä keväällä ennen kasvukauden alkua. Pientä siistimistä voi tehdä kesälläkin.

Ensimmäinen karsinta katajaan voidaan tehdä aikaisintaan toisena vuonna istuttamisen jälkeen, jolloin pensas on ehtinyt juurtua hyvin.

Katajat sietävät leikkausta hyvin; uudet versot voivat lähtevät kasvuun vielä peukalonpaksuisesta vanhasta oksasta.

Pilarikatajaa ei yleensä tarvitse leikata, mutta hapsottavia oksia kannattaa toki poistaa. Kuivuneita ja kuolleita oksia voi niin ikään saksia milloin vain.