Tuijan istutus, hoito ja leikkaaminen

Tuija on ikivihreä eli talvivihanta puu, joka sopii aidaksi, yksittäiseksi havuksi, havuryhmiin ja ruukkuistutuksiin. Tuijan istutus kannattaa tehdä huolellisesti, jotta sen vehreydestä saa nauttia vuosikymmeniä.

Tuijalajeja on kaikkiaan viisi, joista kanadantuija on selvästi yleisin koristekäytössä. Siitä on jalostettu yli 120 kasvutavaltaan ja lehdiltään vaihtelevaa viljelylajiketta.

Kartiotuija ’Brabant’ on puutarhojen ja pihojen tavallisin tuijalajike. Se kasvaa jopa puoli metriä vuodessa. Sen versot ovat nuorina kirkkaanvihreät ja vanhempana tummemmat.

Timanttituija on hieman matalampi tuijalajike, joka kasvaa pyramidin muotoon parimetriseksi ja sopii myös näköesteeksi aidanteeseen.

Pallotuijat soveltuvat esimerkiksi matalan aidanteen kasveiksi, perennapenkin ikivihreäksi ja ruukkuistutuksiin, sillä ne eivät kasva kovin korkeiksi ja niitä voi muotoilla oman maun mukaan.

Tuija kannattaa istuttaa sen ollessa lepotilassa, eli ei kasvukauden aktiivisimpaan aikaan. Tuijan istuttamiseen paras ajankohta on siis joko kevät tai syksy: niin myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä kuin maa on sulaa eikä öisin ole pakkasta.

Tuija istuttaminen syksyllä kasvukauden päätteeksi kannattaa, sillä silloin se kasvattaa nopeasti useita uusia juuria ja pääsee asettumaan tukevasti – ja jää odottamaan innolla keväällä alkavaa kasvukautta.

Paakkutaimi kannattaa istuttaa keväällä, sillä sen juurtuminen kestää kauemmin. Tuijan istuttaminen keväällä antaa juurille mahdollisuuden vahvistua talvehtimista varten.

Ruukkutuijan voi istuttaa myös kesällä. Aurinkoisella säällä kannattaa kuitenkin muistaa, että kuuma auringonpaiste saattaa polttaa istutusta odottavien kasvien neulaset ruskeiksi jo 20 minuutissa.

Tuijasta syntyy komea pensasaita, kunhan istuttaa tuijat riittävän tiheään. Aitaa tehdessä yhdelle metrille mahtuu kolme tuijan taimea riviin. Suuret lajikkeet vaativat toki enemmän tilaa.

Tuijaa on kasteltava riittävästi syksyyn asti, jotta se saa varastoon riittävästi vettä ennen talvea.

Kevätauringolta – jo tammikuun lopulla – tuija kannattaa suojata varjostus- tai säkkikankaalla: kevätaurinko kuivattaa neulasia mutta tuija ei saa vielä jäisestä maasta vettä. Erityisesti nuoret tuijat on suojattava auringolta kevättalvella.

Kun routa on sulanut ja sää muuttunut kunnolla keväiseksi, suojakankaan voi ottaa pois tuijan ympäriltä.

Tuijasta syntyy komea pensasaita, joka voi kasvaa hyvin korkeaksi. Tuija-aidan latvoja ei kannata leikata, ennen kuin aita on toivotun korkuinen – sitten latvankin voi katkaista.

Tuijia voidaan leikata niin keväällä kuin syksylläkin.Tuija-aita kannattaa yrittää pitää mahdollisimman tasaisena ja kauttaaltaan yhtä tuuheana.

Tuijan leikkaus onnistuu puutarhasaksilla ja pensasleikkurilla. Aluksi leikkaamista voi harjoitella saksimalla pienempiä alueita ja myöhemmin karsia pensasleikkurilla isompia alueita, kun jo tietää, mitä tekee.