Paperitoukka: näin pääset eroon paperitoukista

Paperitoukka sai suomalaisen nimensä vasta muutama vuosi sitten, mutta se on elänyt kodeissamme todennäköisesti jo paljon pidempään. Paperitoukka on monesti sekoitettu tutumpaan lähisukulaiseensa, sokeritoukkaan.

Nykyään paperitoukista tehdään paljon havaintoja, ja se on jo melko yleinen kutsumaton vieras kodeissamme.

Paperitoukka viihtyy kellareissa, komeroissa, ullakoilla, varastoissa ja keittiöissä. Se välttelee valoa ja piileskelee päivät rakennusten koloissa ja saumoissa, mutta on sitä nähty liikkeellä päiväsaikaankin.

Paperitoukka viihtyy kosteissa tiloissa, mutta elää ihan mielellään myös kuivassa ympäristössä.

Paperitoukkia tulee taloon usein pakkausmateriaalien, kuten aaltopahvin mukana. Pahvissa olevat kolot ja ontelot ovat sille parhaita piilopaikkoja.

Kun siis ostaa uusia tuotteita verkkokaupasta, voi saada paperitoukkia kaupan päälle. Myös kirpputorilöydösten mukana voi kutsua kotiinsa paperitoukkia.

Paperitoukat ovat erityisesti aivan uusien talojen vitsaus, koska muuttokuormissa tulee tavaraa pahvilaatikoissa ja niiden mukana paperitoukkia.

Paperitoukka muistuttaa sokeritoukkaa, mutta sen keho on isompi sekä karvaisempi ja takasukaset ovat pidempiä kuin sokeritoukalla.

Paperitoukan vatsapuolen alaosassa ei ole sokeritoukalle tyypillisiä karvatupsuja, vaan ne sijaitsevat kehon yläosassa. Sillä on myös hieman rakeisempi väritys kuin kiiltävällä sokeritoukalla.

Ikävä kyllä, vaikka paperitoukka muistuttaa sokeritoukkaa, sen torjunta on usein haastavampaa. Tämä johtuu siitä, että paperitoukka viihtyy kosteuden lisäksi myös kuivassa ympäristössä eli sen elinympäristöksi kelpaa koko koti – tai koko rakennus.

Paperitoukka kipittää ketterästi rakennuksissa putkikanavien, reikien ja kolojen ja, kolojen tai reikien kautta paikasta ja huoneistosta toiseen.

Paperitoukka syö esimerkiksi paperia, kirjoja, valokuvia, vehnäjauhoja ja kuivaruokaa. Se mussuttaa jopa sellofaania, koska kaikki selluloosapohjainen sopii sen ravinnoksi. Jos siis kirjakokoelmiin ilmestyy mystisesti reikiä, kyse voi olla paperitoukista. Käytännössä paperitoukka on kaikkiruokainen.

Naaras munii yleensä 2–20 munaa kerrallaan asuntojen halkeamiin, ja jälkeläiset saavuttavat sukukypsyyden 2–3-vuotiaana. Paperitoukka ei ole siis mikään valtavan nopea lisääntyjä, mikä voi auttaa sen torjunnassa.

Vaikka paperitoukka saattaa syödä kirjoja ja kankaitakin, se ei pure tai levitä tauteja eli on ihmiselle vaaraton.

Kiusallinen se kuitenkin on: paperitoukkia voi kipitellä seinillä ja katossa, josta ne kopsahtelevat lattialle – sellaista ei kukaan kotiinsa halua ja siksi paperitoukista halutaan eroon.

Koska paperitoukka tulee kotiin pahvilaatikoiden mukana, pahvilaatikoiden vieminen pahvinkeräykseen saman tien on ensimmäinen ja tärkein asia paperitoukkien torjunnassa.

Kirpputorilta ostetut kalusteet kannattaa imuroida huolellisesti ihan jokaisesta kolosta ja nurkasta.

Torjuntatoimiin kannattaa ryhtyä heti, kun näkee ensimmäisen paperitoukan. Ne eivät lisäänny kovin nopeasti, mutta jos populaatio pääsee kasvamaan ja leviämään, torjunta vaikeutuu.

Parhaat torjuntakeinot ovat tehokas imurointi ja liima-ansat, joita käytetään myös sokeritoukilla. Säännöllinen imurointi auttaa pitämään paperitoukat loitolla, koska silloin myös munat voivat päätyä pölypussiin eikä uusia yksilöitä pääse kuoriutumaan.

Liima-ansoja voi ostaa useista esimerkiksi rautakaupoista, mutta kannattaa varmistaa, että ne tehoavat myös paperitoukkiin eivätkä vain sokeritoukkiin.

Hyönteismyrkytkin tehoavat, mutta niistä voi olla haittaa lapsille ja kotieläimille.