Alppiruusu: istutus, hoito ja talvisuojaus

Alppiruusu on upea ja monipuolinen koristekasvi, joka sopii useimpiin puutarhoihin ja pihoille. Alppiruusut tarjoavat näyttävää kukkaloistoa ja voivat kasvaa hyvinkin erilaisissa olosuhteissa, kunhan maaperä ja kasvupaikka ovat niille suotuisat.

Oikeanlainen hoito – sopiva kastelu, lannoitus ja talvisuojaus – varmistaa, että alppiruusu kukoistaa vuodesta toiseen. Puutarhasi voi saada upean ja värikkään katseenvangitsijan, kun hoidat alppiruusujasi oikein.

Alppiruusut (rhododendron) viihtyvät parhaiten happamassa, pH-arvoltaan noin 4,5–5,5, hyvin vettä läpäisevässä maaperässä.

Kasvualustan tulisi olla humuspitoista ja hiekkaisaa, mikä auttaa säilyttämään kosteuden, mutta estää samalla veden seisomisen kasvin juurien ympärillä. Alppiruusun juuristo on melko pinnallinen, joten liian raskas tai tiivis maa ei ole suositeltava.

Alppiruusut viihtyvät puolivarjossa tai hajavalossa. Suora auringonpaiste kuumimpaan aikaan voi olla niille liikaa, sillä se saattaa polttaa pensaan lehdet. Sopiva kasvupaikka voisi olla esimerkiksi puiden siimeksessä tai talon pohjoispuolella, missä alppiruusu saa tarpeeksi valoa, mutta ei kuitenkaan ole alttiina auringonpaahteelle.

Paras aika istuttaa alppiruusu on keväällä, kun maaperä ei ole liian kuiva eikä liian märkä. Istuta mieluiten useita alppiruusuja samaan kohtaan, sillä alppiruusut viihtyvät hyvin lajitovereidensa seurassa.

Alppiruusun astiataimia voi istuttaa läpi koko kasvukauden, tosin kesällä tehdyt istutukset vaativat erityisen huolellista kastelua. 

Istutettaessa on hyvä varmistaa, että juuripaakku on hyvin kostutettu.

Istutuskuopan tulisi olla kooltaan kaksi kertaa juuripaakun leveys ja syvyys: noin 30–40 senttimetriä syvä ja 50–60 senttiä leveä. Kuopan pohjalle voi laittaa esimerkiksi kerroksen hiekkaa tai soraa parantamaan veden läpäisykykyä.

Kate vähentää veden haihtumista maasta sekä estää rikkakasveja itämästä. Levitä kuoriketta tai puuhaketta juuristoalueelle tasaisesti noin 5–10 cm:n kerros. 

Alppiruusun kastelu on tärkeää erityisesti ensimmäisinä vuosina. Maaperän tulisi olla jatkuvasti hieman kostea, mutta ei märkä.

Kevät on kriittinen ajankohta alppiruusujen menestymiselle. Kun aurinko paistaa lämpimästi, alppiruusun ikivihreät lehdet alkavat haihduttamaan vettä, jolloin kasvi voi kuivua.

Jos kevätaurinko lämmittää, mutta maa on samanaikaisesti vielä jäässä, alppiruusu ei saa uutta vettä tilalle. Tämän seurauksena kasvi saattaa kuivua ja ruskettua.

− Alppiruusujen juuristoalue kastellaan keväällä reilusti lämpimällä vedellä. Kastelu sulattaa maan ja kasvit alkavat juurillaan saada vettä lehdistöstä haituvan veden tilalle, opastaa Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula.

− Vedenpuutteesta kärsivät alppiruusut roikottavat lehtiään haihdunnan vähentämiseksi. Kun lehdet nousevat normaaliin asentoon, tietää, että kasvi saa juurillaan riittävästi vettä.

Syksyllä, ennen pakkasia, alppiruusua kannattaa kastella reilusti. Rhododendron varastoi vettä talven varalle, sillä se haihduttaa lehdiltään runsaasti nestettä ympäri vuoden. 

Alppiruusut eivät vaadi voimakasta lannoitusta. Keväällä, ennen kasvukauden alkua, voidaan käyttää happamille kasveille tarkoitettua lannoitetta tai erityistä alppiruusulannoitetta.

Orgaaniset lannoitteet, kuten komposti ja hyvin maatunut lehtimulta, sopivat hyvin alppiruusuille. Vältä kuitenkin liiallista lannoitusta, sillä se voi johtaa lehtien kärventymiseen ja kasvin heikkenemiseen.

− Uusille istutusalueille kannattaa valita sellainen lannoite, jossa on mukana mykorritsoja. Mykorritsa eli sienijuuri on kasvin juuren ja sienen muodostama, molemmille hyödyllinen symbioosi. Sieni saa kasvilta yhteyttämistuotteita ja kasvi puolestaan sieneltä vettä ja ravinteita, kertoo Kerttula.

Alppiruusut eivät kaipaa säännöllistä leikkausta, mutta tarvittaessa niitä voi muotoilla varovasti keväällä kukinnan jälkeen.

Poista kuivat ja kuolleet oksat, sekä mahdollisesti kasvin sisäosissa risteävät tai heikot oksat, jotta valo pääsee paremmin kasvin sisäosiin.

Vaikka monet alppiruusut ovat talvenkestäviä, erityisesti pohjoisemmassa Suomessa ne saattavat tarvita suojaa.

Kasvien juuristo on hyvä peittää havuilla tai talvisuojaturpeella ennen pakkasten tuloa. Lumikerros toimii myös hyvänä luonnollisena suojana kylmää vastaan.

Varjosta etenkin nuoret alppiruusut viimeistään helmi–maaliskuussa, ennen kirkkaita, aurinkoisia kevätpäiviä. Voit käyttää suojaukseen esimerkiksi säkkikangasta.

Lue myös: Talvisuojaus puutarhan kasveille

Suomessa hyvin menestyviä alppiruusulajikkeita ovat muun muassa:

Alppiruusuja on viljelty Aasiassa, erityisesti Kiinassa ja Japanissa, jo vuosisatojen ajan. Suomessa alppiruusuja on viljelty 1800-luvulta lähtien.

Latinankielisen nimensä ”rhododendron” alppiruusu on saanut kreikan ruusua tai puuta tarkoittavasta sanasta rhodo sekä puuta tarkoittavasta sanasta dendron.

Alppiruusut eivät ole nimistään huolimatta sukua ruusuille, vaan ne kuuluvat kanervakasvien heimoon.

Alppiruusu on upea puutarhan komistus, jonka moni haluaa pihalleen. Kasvin hoidossa kotipuutarhureita askarruttavat usein muun muassa nämä asiat.

Pidä alppiruusu virkeänä ja nypi kuihtuneet kukat säännöllisesti pois. Siten se jaksaa kasvattaa uusia lehtiä ja nuppuja.

Pitkälle syksyyn kukkivat hortensiat sopivat hyvin alppiruusujen joukkoon. Happamassa maassa viihtyvät perennoista esimerkiksi jaloangervot, vuorenkilvet, kuunliljat ja kotkansiipisaniaiset.

Monesti alppiruusut pitävät kukinnassa välivuoden tai parikin. Jos pensas on nuori, se saattaa vielä kasvattaa enemmän juuristoa.

Jos alppiruusu on muuten hyväkuntoinen, on parasta vain odottaa. Jos taas näyttää siltä, että kasvi kaipaa ravinteita, paras aika lannoittamiseen on kevät.

Kahvinporot sopivat hyvin happamassa mullassa viihtyvien kasvien lannoittajaksi. Tällaisia kasveja ovat alppiruusun lisäksi muun muassa ruusut, magnoliat ja hortensiat. Kahvinporot kannattaa ripotella kosteina kasvien juurille.

Alppiruusuista esimerkiksi ‘Axel Tigerstedt’ kasvaa muodoltaan leveäksi ja tuuheaksi. Korkeutta tulee noin 1,5 metriä 10 vuodessa. ‘Haaga’ kasvaa pyöreäksi, mutta suurin piirtein samaan korkeuteen vastaavassa ajassa.

Auringon paistaessa keväällä lämpimästi alppiruusun ikivihreät lehdet alkavat haihduttamaan vettä. Jos maa on vielä jäässä, kasvi ei saa uutta vettä tilalle. Tämän seurauksena alppiruusu saattaa kuivua ja sen lehdet ruskettua.

Monesti ajatellaan, että ikivihreät kasvit ruskettuvat pakkasen seurauksena, vaikka todellinen syy onkin kevätaurinko. Kevätahava on yleensä havukasveilla, tuijilla, katajilla sekä alppiruusuilla keväisin tapahtuva ilmiö.

Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Haagan Alppiruusupuisto Helsingissä on samanaikaisesti yleisölle avoin puisto ja yliopiston kasvinjalostuksen koealue.

Alppiruusupuisto on kaksiosainen: eteläosassa kasvavat ikivihreät alppiruusut. Lehtensä pudottavat puistoatsaleat on istutettu alueen pohjoispäähän, voimalinjan toiselle puolen.

Puiston pinta-ala on kahdeksan hehtaaria.